Maailman metsiä tuhoutuu joka vuosi noin 13 miljoonaa hehtaaria, Kreikan pinta-alaa vastaava alue, ja samalla ilmaan haihtuu suuri määrä niinsanottuja kasvihuonekaasuja. Lähes viidennes maapallon lämpötilaa lämmittävistä kasvihuonekaasupäästöistä syntyy metsien häviämisestä.
Cancúnin ilmastokokouksessa Meksikossa viime joulukuussa sovittiin, että tropiikin metsäkadon pysäyttäminen otetaan keskeiseksi keinoksi ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.
Metsäkadon pysäyttämiseen tähtäävää uutta järjestelmää kutsutaan REDD+:ksi. Sen yksityiskohdat ovat vielä auki, mutta tavoitteena on maksaa kehitysmaille siitä, että ne suojelevat tai istuttavat metsää. Pitemmän päälle tropiikin metsät olisivat ehkä mukana päästökaupassa.
Ensimmäiset valtavirtauksesta poikkeavat näkemykset
Nyt joukko mitä arvovaltaisimpia tutkijoita kyseenalaistaa REDD-mekanismin lähtökohdat tutkimuksessa, jonka vetovastuu on ollut Metsäntutkimusjärjestöjen maailmanliitolla IUFRO:lla. Tutkimukseen on osallistunut noin 60 tutkijaa eri aloilta; he edustavat metsäntutkijoita, yhteiskuntatieteilijöitä, oikeustieteilijöitä ja muita tieteenaloja.
- Nyt käytävissä ilmastoneuvotteluissa metsiä tarkastellaan liian yksipuolisesti pelkkänä hiilivarastona, sanoo Oxfordin yliopiston tutkija Constance McDermott. - Vaarana on, että uudesta järjestelmästä hyötyvät vain hallitukset ja suuryritykset, jotka ovat mukana päästökauppa- ja hiilimarkkinoilla.
McDermott painottaa, että alkuperäisväestöille ja muille paikallisyhteisöille tämä merkitsisi jopa köyhyyden lisääntymistä.
- Pahimmassa tapauksessa suuret joukot ihmisiä joutuisivat muuttamaan pois asuinsijoiltaan, etenkin jos heidän maanomistusoikeutensa ovat epäselvät, tulkitsee McDemott 60 tutkijan yksimielistä selvitystä.
Paikallisyhteisöt mukaan päätöksentekoon
Tutkijat eivät kuitenkaan ehdota globaalin lähestymistavan hylkäämistä tropiikin metsiensuojelussa. He vain vaativat nykyistä kokonaisvaltaisempaa suhtautumista metsiin ja niiden asukkaisiin. - Paikalliset yhteisöt, jotka elävät monella eri tavalla metsistä, on otettava mukaan kansainvälisiin neuvotteluihin.
Constance McDermott muistuttaa, että kehitysyhteistyössä on monesti epäonnistuttu paikallisten väestöjen elämän parantamisessa, ja rahat ovat menneet hallitusten taskuun. - Ei ole mielekästä toistaa jo tehtyjä virheitä, hän sanoo.
Tutkijaryhmän näkemys muistuttaa radikaaleimpien kasalaisjärjestöjen mielipiteitä. Ne ovat arvostelleet ilmastoneuvotteluja liiallisesta luottamisesta markkinavoimiin ja luonnonvarojen kaupallistamisesta köyhimpien ihmisten kustannuksella.