Debra Granik: Winter´s Bone
Alkuperämaa: Yhdysvallat 2010
Pääosissa: Jennifer Lawrence, John Hawkes, Kevin Breznahan, Dale Dickey
K-13
Sundancen elokuvajuhlien pääpalkinnon viime vuonna voittanut ja neljä Oscar-ehdokkuutta saanut Winter´s Bone on synkeä tarina Yhdysvaltalaisilta takamailta.
Elokuvan päähenkilö on 17-vuotias Ree, joka joutuu pitämään huolta kahdesta sisaruksestaan, kun perheen oletettavasti huumeista sekaisen menneen äidin on kykenemätön huolehtimaan heistä. Perheen huumeita valmistavasta isästä ei kukaan tiedä juuri muuta kuin sen, että tämä on juuri onnistunut panttaamaan perheen talon päästäkseen vapaaksi takuita vastaan. Vankilasta päästyään isäpappa on kadonnut jäljettömiin ja perhettä uhkaa talon menettäminen. Ilman kotia Ree ja hänen sisaruksensa joutuisivat täysin tuuliajolle ja niin Ree lähtee etsimään isäänsä. Reen tarkoituksena on saattaa perheen isä oikeuden eteen ja pelastaa se, mitä pelastettavissa on.
Tämä film-noir henkinen tarina on kerrottu hyvin toteavaan tapaan. Mitään kiirettä tässä elokuvassa ei ole, kohtaukset voivat olla hyvinkin pitkiä ja jälki on arkisen rosoista. Tämä saa pinnan alla jatkuvasti väreilevän väkivallan mahdollisuuden tuntumaan entistäkin hermostuttavammalta. Väkivaltainen Winter's Bone ei missään tapauksessa ole, mutta väkivallan uhka on siinä koko ajan läsnä.
Elokuvan jännitteiseen ilmapiiriin on helppo samaistua, koska sen maisemat ovat kovin tutun oloisia. Samanlaisia, vanhoja autonraatoja ja muuta rojua täynnä olevia takapihoja voi nähdä melkein missä päin Suomea tahansa. Elokuvan karun kauniita maisemia katsellessa tuntuu, kuin olisi ikuinen syksy eikä helpotusta tuovasta keväästä olisi tietoakaan.
Winter’s Bone on jälleen elokuva, jonka kohdalla on pakko nostaa esiin näyttelijöitä. Niin hienoa työtä tekevät Jennifer Lawrence ja John Hawkes, jotka ovat Oscar-ehdokkuutensa ansainneet.
David O. Russell: Taistelija
Alkuperäinen nimi: The Fighter
Alkuperämaa: Yhdysvallat 2010
Pääosissa: Christian Bale, Mark Wahlberg, Amy Adams, Melissa Leo
K-13
Nyrkkeilyelokuvat ovat olleet Hollywoodissa kautta aikain arvostettu lajityyppi. Ensimmäisenä mieleen tulevat muun muassa telkkarista jokunen aika sitten tullut Martin Scorsesen Kuin raivo härkä ja Sylvester Stallonen Rocky -kimara. Aiheena nyrkkeily on tietenkin mitä miehisin (anteeksi Eeva Wahlstöm)ja sen kautta tekijät ovat peilailleet miehistä maailmaa ja teemoista ikuisinta, sitä kuinka kanveesista on aina noustava ylös, jotta voisi saavuttaa jotakin.
Tätä samaa teemaa jatketaan nyt David O. Russelin ohjaamassa, peräti seitsemän Oscar-ehdokkuutta saaneessa leffassa Taistelija. Tämä Mark Wahlbergin tähdittämä elokuva kertoo tositarinan 1980-luvulla uransa aloittaneesta ja sen jo kertaalleen ennen mestaruusotteluaan lopettaneesta Micky Wardista.
Taistelija on siitä merkillinen nyrkkeilyelokuva, että nyrkkeilyllä on siinä loppujen lopuksi melko pieni osuus. Toki mukana on otteluita, joita varten pääosassa nähtävä Mark Wahlberg kuulemma treenasi neljä vuotta, mutta niidenkin aikana kuva tuntuu kehää enemmän pysyvän sen ulkopuolella. Nyrkkeilyelokuvaa enemmän Taistelija onkin kuvaus erään perheen dynamiikasta.
Tämän elokuvan voimahenkilöitä ovat Mickyn managerina toimiva äiti ja velipuoli Dickie, joka yrittäää toimia Mickyn valmentajana. Velipuoli on aikoinaan nyrkkeillyt itsekin, mutta on sittemmin jäänyt huumekoukkuun. Perhepiirin täydentävät veljesten seitsemän kanamaista siskoa ja vaimonsa varjossa elävä isä. Näitä henkilöitä ja heidän välisiään suhteita sekä Mickyn tyttöystävää elokuvassa sitten pyöritellään.
Taistelija on ilman muuta jälleen pitkälti näyttelijöiden elokuva. Golden Globella jo palkittujen Christian Balen ja Amy Adamsin ohella hattua on nostettava niin perheen äitinä nähtävälle Melissa Leolle, Mark Whalbergille kuin koko Wardin klaania esittävälle näyttelijäjoukolle. He ovat todella hurmaavia ja tekevät tästä elokuvasta, jos ei nyt tyrmäävän upeata niin yhtä kaikki vangitsevaa katsottavaa.
Juha Wuolijoki: Hella W
Alkuperämaa: Suomi 2011
Pääosissa: Tiina Weckström, Hannu-Pekka Björkman, Matleena Kuusniemi, Maria Heiskanen, Antti Litja
K-11
Virolaissyntyinen Hella Wuolijoki oli yksi 1900-luvun alkupuolen suomalaisen kulttuurielämän suurista naisvaikuttajista. Hän oli sitä paitsi lähes jokaisen tuntemien Niskavuori-näytelmien ansiosta niin myös toimiessaan Yleisradion pääjohtajana vuosina 1945 - 1949. Vähemmän tunnettua lienee hänen poliittinen toimintansa ja erityisesti Wuolijoen talvisodan aikana tekemä kulissien takainen työ rauhan saamiseksi Suomen ja Neuvostoliiton välille. Jatkosodan aikaan Wuolijoen läheisiä suhteita vihollisvaltioon katsottiin karsaalla silmällä ja hänet tuomittiin maanpetoksesta elinkautiseen vankeuteen. Suuri syy tuomioon oli Wuolijoen toimiminen neuvostoliittolaisen desantin Kerttu Nuortevan yhteyshenkilönä, jonka kohtaloista Jörn Donner teki toissa vuonna elokuvan Kuulustelu.
Pääosin juuri noihin sodanaikaisiin tapahtumiin keskittyy myös Juha Wuolijoen ohjaama ja käsikirjoittama Hella W, jonka nimiosassa nähdään hienoa työtä tekevä Tiina Weckström.
Hella W on ensimmäinen Suomessa naisesta tehty elämäkertaelokuva ja sellaisenaan siis jo hatunnoston arvoinen. Toinen syvän kumarruksen arvoinen asia on elokuvan visuaalisuus. Hella W on todella komean näköinen elokuva ja sen ajankuva on huolella rakennettua.
Elokuvan tarina sen sijaan jättää toivomisen varaa. Hella W hyppii alussa ajassa todella kiihkeään tahtiin, käyden pikakelauksella läpi päähenkilönsä vaiheet liikenaisena ja kirjailijana. Tuon jälkeen rauhoitutaan ja keskitytään elokuvan varsinaiseen tarinaan eli Hella Wuolijoen dramaattiseen kohtaloon sodanaikana.
Vaikka elokuvassa nyt käydäänkin läpi yhden ihmisen liki koko elämä, niin kokonaiskuvaa Hella Wuolijoesta ei oikein tahdo syntyä. Kokonaisuudesta jää sellainen tuntu, että Wuolijoki oli henkilönä niin monitahoinen ja -tasoinen, etteivät elokuvan käsikirjoituksesta vastaavat Outi Nyytäjä ja Juha Wuolijoki ole saaneet kohteestaan kunnon otetta. Katsojan silmien eteen ei ole saatu tuotua kokonaista ihmistä, josta välittää ja johon tarttua.