Hyppää sisältöön

Oikea runebergintorttu on korkea ja maistuu punssille

Oikea runebergintortun malli on korkea, matalat eivät kaupaksi mene. Runebergintortuistaan ylpeä luotolainen leipurimestari on kokeillut matalampaakin versiota huonolla menestyksellä. Vuosikymmeniä vanhasta reseptiä ei juuri muutella. Korkean herkkuleivonnaisen syöntitapoja on monia, kaikki yhtä oikeita.

Kuvassa torttu ja Ulf Fagerudd.
Leipomoyrittäjä Ulf Fagerudd ja tuore runebergintorttu. Kuva: YLE / Petri Kuikka

Leipomomyrittäjä Ulf Fagerudd harmittelee, että Runebergin nimikkotorttu on Porvoossa syntynyt, vaikka runoilija Runeberg itse oli kotoisin Pietarsaaresta.

- Olisi tietysti hauska sanoa, että se on tällä seudulla syntynyt. Legenda kertoo, että tortun on keksinyt Runebergin vaimo Fredrika jäännöstavarasta, jota on löytynyt kaappista, selostaa Ulf Fagerudd.

Legenda ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Historiatiedot johdattavat tortun jäjille lähtevän porvoolaiseen Asteniuksen konditoriaan.

- Porvoolainen konditoriamestari Astenius keksi tämän reseptin 1840 ja siitä Fredrika Runeberg reseptin sitten on itselleen ottanut.

Fageruddin mukaan alkuperäisessä reseptissä käytettiin ilmeisesti omenahilloa.

Tortun kuuluu olla kostea ja korkea

Runeberg nautti torttunsa kyytipoikana punssia. Tästä lienee tullut tapa kostuttaa torttu punssilla tai rommilla. Nykytortut siis kostutetaan leipomossa valmiiksi arrakkipunssilla tai rommilla, kun runoilija käytti punssihörpyn siemaistessaan eräänlaista jälkikostutusta.

- Leipomomme on viisikymmentä vuotta vanha ja resepti on vielä vanhmepi. Isä on tuonut reseptimme aikoinaan Pedersören leipomosta, paljastaa Fagerudd torttujen ääressä.

Perinteitä vastaan ei auta taistella. Fageruddin leipomokin kokeili takavuosina matalampaa torttumallia. Ajatuksena oli, että se olisi helpompi syödä. Kaupaksi matala torttu ei kuitenkaan korkean kollegansa tavoin käynyt.

Korkean leivonnaisen oikeaoppiseen syömiseen on varmasti jokaisella oma tapansa. Aloittaa voi hillosta tai pohjasta ja syöntivälineitä voi käyttää sormia tai lusikkaa.

- Kyllä mä syön tortun käsin. Pohjan ensin ja säästän hillon viimeiseksi, sanoo Ulf Fagerudd.

Tortuilla on eroja

Perinteistä huolimatta tortut vaihtelevat leipurinsa mukaan. Eri leipomoiden tortut ovat erilaisia. Osa on tummia, osa vaaleita. Toiset ovat kuivakoita ja jotkut kosteampia.

Edes samalla reseptillä ei välttämättä saa tehtyä samanlaista torttua kuin kilpailija. Siitä huolimatta reseptiä ei helpolla paljasteta. Perusraaka-aineet Ulf Fagerudd omasta reseptistään uskaltaa kuitenkin paljastaa.

- Vehnäjauho, kananmuna, laktoositon voi, siirappi ja sokeri, siinä ne pääraaka-aineet ovat.

Leipuri Fagerudd on sen verran ylpeä tuotteestaan, että uskoisi sen kelpaavan Runebergillekin, jos hän tänä päivänä eläisi.

- Varmaan hän lausahtaisi, että hyvä torttu, kun tämän voi nauttia ilman punssiryyppyäkin.

Suosittelemme sinulle