Hyppää sisältöön

I-Klubi oli klubien isä Tampereella

Insinööriksi opiskeltiin ennen vanhaan Tampereella TEKU:ssa. Insinööriopiskelijat pitivät myös klubia. Se tuli tunnetuksi muillekin kuin inssikoulukkaille. Tuo I-Klubi toimi Tampereella monessakin paikassa, viimeksi entisen elokuvateatteri Ilveksen tiloissa.

Ilkka Mäkilä osoittaa kädellään Pinninkadun porttikongia
Ilkka Mäkilä oli klubimestarina, kun I-Klubi toimi Pinnikadulla 1980-luvulla. Kuva: YLE / Mauri Tikkamäki

Insinöörien klubitoimintaan tuli mukaan 1980-luvulla myös elävä musiikki. Kun insinööriopiskelija Ilkka Mäkilä valitiin klubimestariksi vuonna 1983, ei klubille edes ollut tiloja.

Itsenäisyydenkadulla toiminut klubi oli jouduttu lopettamaan, kun kiinteistön haltija tarvitsi tilat omiin tarpeisiinsa. Se sijaitsi Rastin kellarissa. Se oli pieni paikka, jonka 50 neliötä riitti 50 asiakaspaikkaan.

- Ideana oli, että insinööriopiskelijoitten oppilaskunnan oppiainekerhot tienasivat rahaa toimintaansa. Edes mitään kylttiä klubilla ei ollut, mutta paikka tiedettiin siitä huolimatta.

- Lampunvarjostimet tehtiin muovisista pesuvateista. Diskomusa raikui venäläisistä Radiotehnikan-kaapeista. Suolapalaakin sai, kun tiskin takaa oli suora yhteys katutason Viola-grilliin, kertoo Mäkilä.

Popeda aloitti uuden klubin

Viimein uudet tilat löytyivät Pinninkadulta. Remonttia varten haettiin lainaa pankista ja vakuutena olivat oppilaskunnan osakkeet Rasti-hotellista.

Uudella klubilla mukaan tuli bänditoiminta. Asiakaspaikatkin moninkertaustuivat.

- Panimon edustaja sanoikin, että I-Klubi on Pirkanmaan suurin keskikaljabaari, muistelee Mäkilä.

Avajaisissa vuoden 1984 maaliskuussa soitti Popeda, muuten esiintyjät olivat hyvää kakkosdivisioonan laatua.

- Säännöllistä live-musiikkia ei rockin puolella ollut tuohon aikaan muualla kuin Yo-talolla, siksi esiintyjiä oli helppo saada. Bändit soittivat proviisiopalkalla.

Järvisen kuorsaus nauhalle

Mäkilä muistelee Järvinen-Saksala -duon keikkaa, kun yösijakin piti yllättäen järjestää. Oli siis lähdettävä Mäkilän omaan kotiin. Sinne mentiin ratakiskoja pitkin. Albert Järvinen ihaili eksoottista reittiä.

Perillä juotiin oluet. Artistit kävivät levolle. Järvinen halusi nukkua pää jukeboksissa ja alkoi kuorsata. Kitarasankarin kuorsaus päätettiin äänitää salaa.

Seuraavana päivänä oli vielä matinea-keikka ja sen aluksi klubimestari soitti yöllisen äänityksen.

- Eniten hämmästelimme sitä, että Albert Järvinen tunnisti oman kuorsauksensa, nauraa Mäkilä.

Klubi vaihteli paikkaa

Pinninkadun I-klubi toimi sekin ilman mitään näkyvää kylttiä, mutta sinne osattiin tulla. Kun nyt kurkistaa entisen klubin ikkunasta, näkee konttorin naisten hyörinää.

Pinninkadun jälkeen insinöörien I-Klubi on toiminut ainakin kahdessa eri paikassa. Viimeksi entisen Ilves-elokuvateatterin tiloissa, jonne tehtiin tuntuva remontti, kun lattia piti oikaista vaakatasoon.

Suosittelemme sinulle