Alle kympin korvaus päivässä on jäänne historiasta. Lain mukaan kehitysvammaisille on järjestettävä työtoimintaa. 1980- ja 90-lukujen taitteesta alkaen työtoimintaa alettiin järjestää myös tavallisilla työpaikoilla, kuten kaupoissa, keittiöissä ja vanhainkodeissa niin kutsuttuna avotyötoimintana.
Kehitysvammaiset siirtyivät tavallisille työpaikoille tekemään tavallisia työtehtäviä, mutta työnteko luetaan työtoiminnaksi, joka on kehitysvammaiselle sosiaalipalvelua. Kunta maksaa vammaiselle työtoimintarahan, joka on muutaman euron päivässä.
Palkatonta ja palkallista työtä
Perinteisesti kehitysvammaisten on mielletty työskentelevän heitä varten suunnitelluissa työkeskuksissa, mutta nykyisin heitä työskentee myös monilla tavallisilla työpaikoilla, jossa he tekevätä joko palkatonta avotyötä tai palkallista tuettua työtä.
Avotyön tarkoitus on olla oppimis- ja kuntoutusjakso tavallisella työpaikalla, mutta kehitysvammaiset tekevät työtä huoltosuhteessa ja ovat kirjoilla työ- ja toimintakeskuksissa. Avotyössä kehitysvammainen ei solmi työsuhdetta eikä saa palkkaa. Avotyöntekijät saavat eläkkeen ja kunnan maksaman työosuusrahan, tavallisesti noin kahdeksan euroa päivässä.
Tuettua työtä tehdään niin ikään tavallisilla työpaikoilla, mutta tuetussa työssä kehitysvammainen ja työnantaja solmivat työvalmentajan avulla työsuhteen. Tuetussa työssä työnantaja maksaa kehitysvammaiselle työntekijälle palkan. Työvalmentajat auttavat työsuhteen solmimisessa ja käytännön kysymyksissä. Työvalmentajat työskentelevät sosiaaliviraston palveluksessa linkkinä kehitysvammaisten ja työnantajien välillä.
Useimmat kehitysvammaiset saavat työkyvyttömyyseläkettä ja asumistukea. Jos palkka nousee yli 600 euron, eläkettä ei makseta, mutta asumistuki säilyy. Suomessa noin 300 kehitysvammaista on palkallisessa työsuhteessa.
Väliaikainen vaihe on jäänyt päälle
Ongelmana järjestelmässä on, että monet kehitysvammaiset ovat jääneet palkattomaan avotyösuhteeseen jopa vuosikausiksi. Toisin kuin muilla palkatonta työtä tekevillä ryhmillä, kuten palkatonta harjoittelua tekevillä opiskelijoilla tai pitkäaikaistyöttömillä, kehitysvammaisten palkaton harjoittelu tuntuu jäävän pysyväksi.
Suomesta löytyy myös kuntia ja organisaatioita, jotka tavoittelevat erittäin pontevasti palkkatyötä kehitysvammaisille. Tällöin yleensä koko taustaorganisaatio ajattelee samansuuntaisesti, pyrkii eroon avotyösuhteista ja tavoittelee kehitysvammaisille vain palkkatyösuhteita. Vanhat asenteet ovat kuitenkin tiukassa.
- Myös olemassa olevaan lakiin perustuen vallalla on yhä sellainen ilmapiiri, ettei työssäkäyvistä vammaisista tarvitse niin kauhean kiinnostunut olla, koska kyseessä on hyvin pieni ryhmä, harmittelee erikoissuunnittelija Marika Ahlstén Kehitysvammaliitosta.
Monenlaisia työnantajia
Suomessa työnantajat suhtautuvat hyvin eri tavoin kehitysvammaisiin työntekijöihin. On monia yrityksiä, jotka ovat luoneet selkeän linjan siitä, että kaikille maksetaan palkka, myös kehitysvammaisille.
Mikko Räsänen Elinkeinoelämän keskusliitosta kertoo, että heillä ei keskusjärjestönä ole erillisiä ohjeita kehitysvammaisten palkkauksesta, mutta he kannustavat työllistämään osakuntoisia. Räsänen on ollut mukana laatimassa aiheesta opasta yksityisen sektorin työnantajille. Työ- ja elinkeinoministeriön opas ”Vammoista viis, tärkeintä on osaaminen” kertoo työnantajille, miten vammaisia tai osatyökykyisiä palkataan.
Yritysten lisäksi kaupungit ja kunnat käyttävät tehtävissään kehitysvammaisia. Tällöin palkkaa ei yleensä makseta, vaan kehitysvammainen saa kunnan maksaman avotyörahan.