Luovutustilaisuudesta on säilynyt harvinainen todiste: suurlähettiläs Toivo Mikael Kivimäen kirje ulkoministeri Rolf Wittingille.
Kivimäki oli myöhemmin sodan aikana toivonut arkaluontoisten henkilökohtaisten kirjeidensä tuhoamista, mutta yksi kirje päätyi ulkoministeri Erkki Tuomiojalle hänen siskonsa miehen jäämistöstä. Berliinissä 26.6.1941 kirjoitetussa kirjeessä Kivimäki kertoo keskusteluistaan Göringin kanssa.
Tuomiojan mielestä ansiomerkin myöntäjät ovat olleet perillä Göringin talvisodan loppuvaiheessa esittämästä lupauksesta saada Suomen aluemenetykset korkojen kanssa takaisin.
- Merkki on varmaan ollut myös kiitos siitä, että se lupaus, minkä hän oli antanut, näytti nyt toteutuvan, Tuomioja sanoo.
Merkin luovutuspäivänä 25.6. Suomen pääministeri Jukka Rangell ilmoitti eduskunnassa sodan alkamisesta. Presidentti Ryti piti seuraavana päivänä radiopuheen, jossa hän kertoi kansalle että Suomi oli joutunut Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi ja siksi puolustautumaan.
-Ei se ollut ihan oikea kuva. Kyllähän johto ja Ryti siinä mukana oli tehnyt valintansa jo selvästi aikaisemmin ja olivat tähän tilanteeseen tähdänneet, Erkki Tuomioja summaa.
Saksan sumutusta
Saksa halusi varmistaa Suomen aseveljeyden monin eri keinoin. Poliittiseen ja sotilaalliseen johtoon vaikutettiin mm. vuotamalla osatotuuksia Neuvostoliiton ulkoministerin Vjatsheslav Molotovin ja Hitlerin neuvotteluista marraskuussa 1940. Noissa kolmipäiväisissä keskusteluissa pääasiana oli suurvaltojen etupiirijaon määritelleen Ribbentrop- sopimuksen päivitys - ja erityisesti Suomen kohtalo.
Kirkkohistorian emeritusprofessori Eino Murtorinne on tutkinut Saksan arkistoista julkaistun keskusteluaineiston. Hänen mukaansa Berliinistä viestitettiin Helsinkiin, että Neuvostoliitto aikoo likvitoida Suomen.
- Se oli tarkoitushakuinen ilmaus. Todellisuudessa Molotov esitti rauhanomaista vaihtoehtoa, siten, ettei Suomi toimisi hyökkäyskanavana itään. Baltian tapainen menettely oli esillä, mutta Molotov ei täsmällisesti kertonut millainen järjestely Suomen kohdalla olisi ollut, Eino Murtorinne kertoo.
- Saksalaisten propagandan tarkoituksena oli painostaa Suomi aseveljeyteen ja tämä johti kritiikittömään Saksan ihailuun, Murtorinne sanoo.
Saksa aloitti pian talvisodan jälkeen salaisen mielipidevaikuttamisen Suomessa avustamalla mm. kirkkoa ja tukemalla urheiluyhteyksiä suomalaisten kanssa. Sotalakien sääntelemässä mielipideilmastossa työväestön sodanvastaiselle liikehdinnällä ei ollut mahdollisuuksia vaikuttaa politiikan suuntaan.