Aino Tuomi-Nikula surffaa Helsingin katuja.
- Asuin Australiassa vuoden ja rakastuin surffaamiseen. Kun tulin Suomeen, piti keksiä jokin korvaava laji. Longboarding on ihan hyvä vaihtoehto, kun täällä ei aaltoja hirveästi näy, Tuomi-Nikula toteaa.
Longboarding eli mäkirullalautailu saapui Suomeen jo 1990-luvun lopussa, mutta vasta viime vuosina lautoja on alkanut näkyä yhä enemmän suurten kaupunkien kaduilla. Lajilla arvellaan olevan joitakin tuhansia satunnaisia harrastajia. Mäkirullalautailu on erityisen suosittua Tampereella ja Turussa. Alun perin mäkirullalautailu on syntynyt Kaliforniassa.
Mäkirullalautailussa on useita lajeja, mutta suosituin niistä on kaupunkikruisailu, jossa pitkää lautaa käytetään kulkuvälineenä kaupunkiliikenteessä. Aino Tuomi-Nikula taittaa työmatkansa päivittäin longboardilla.
- Muutenkin rullaan lähes joka paikkaan. Laudalla pääsee oikeastaan mihin vaan. Jos alkaa sataa, lauta on helppo ottaa mukaan sporaan tai bussiin.
Pitkä lauta on skeittilautaa vakaampi ja helpompi hallita. Isot ja pehmeät pyörät takaavat tasaisen kyydin myös kuoppaisilla teillä.
Kotimaisia lautoja käsityönä
Perinteiseen skeittaukseen verrattuna mäkirullalautailu on vähemmän teknistä. Lajissa ei varsinaisesti tehdä temppuja vaan idea on taittaa matkaa ja hallita vauhtia. Lajin harrastajat ovatkin usein skeittaajia vanhempia. Lähes puolet harrastajista on naisia.
- Ei minullakaan ollut skeittitaustaa. Toki olen surffannut ja laskenut lumilaudalla, Aino Tuomi-Nikula kertoo.
Lautojen koko vaihtelee puolen metrin pituisista kaupunkikruisereistä jopa parimetrisiin kilpalautoihin. Monet harrastajat ovatkin innostuneet tekemään lautoja itse käsityönä eri puolilla Suomea. Osa on perustanut myös pienimuotoisia yrityksiä.