Suomalainen nukkuu vuorokaudessa keskimäärin seitsemän tuntia ja 50 minuuttia. Keskiarvon kummaltakin laidalta löytyvät ääripäät: joku tarvitsee yössä vain kuutisen tuntia unta ja on silti pirteä. Toinen taas tuntee olonsa väsyneeksi, jos ei voi vedellä hirsiä kymmentä tuntia yössä.
Unen tarve on yksilöllistä. Perintötekijät ovat suuressa roolissa.
- Geenit määräävät unen tarpeesta jopa kolmanneksen. Kaikkien ei tarvitse nukkua paljoa, koska moni pärjää täysin vähällä unella, unitutkija Markku Partinen sanoo.
Lyhyet yöunet korvataan päiväunilla
Unen tarpeeseen vaikuttaa myös ihmisen ikä.
Pieni lapsi tarvitsee paljon unta, mutta jossakin vaiheessa tarve vähenee. Teinit nukkuvat paljon. Aikuisiässä unen määrä pysyy vakiona. Varttuneilla ihmisillä yönunen pituus lyhenee, mutta päiväunet lisääntyvät.
- Ikääntyessään ihmisistä tulee aamuvirkkuja. Sosiaaliset tapahtumat kuitenkin venyttävät iltaisin nukkumaan menoa, joten yöunet jäävät lyhyiksi. Univaje korvataan päiväunilla.
Tärkeä REM-uni
Tärkeimpiä univaiheita ovat REM- ja syväuni. Vaikka luulisi, että lyhyitä unia nukkuvat ihmiset saavat muita vähemmän REM-unta, näin ei ole.
- Luonnostaan hyvin nukkuvien lyhytunisten ihmisten uni on arkkitehtuurisesti hyvin rakentunut eli he saavat paljon REM- ja syväunta, Partinen kertoo.
- Lyhytunisilla voi olla jopa enemmän REM-unta kuin pitkiä aikoja nukkuvilla.