Tumma vesi vaikeuttaa ahventen siirtymistä petokalavaiheeseen ja haittaa myös ahvenen saalistusta. Tästä syystä kalat jäävät keskimääräistä pienikokoisemmiksi.
Järviemme ruskeavetisyys on useimmiten luontaista, sillä humuspitoiset järvet ovat yleisiä pohjoisella ilmastovyöhykkeellä. Kuitenkin myös ihmisten toiminta vaikuttaa järvien väriin. Ojitukset, hakkuut ja ilmastomuutos tummentavat ja samentavat vesistöjä lisäämällä humuksen tai levän määrää järvissä.
Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksella väitöskirjaa tekevä tutkija Satu Estlander tutki ahventa ja särkeä pienissä humuspitoisissa metsäjärvissä sekä kokeellisissa kalatutkimuksissa laboratorio-olosuhteissa.
Ahvenen saalistustapa perustuu pääasiassa näköaistiin, joten tummassa tai sameassa vedessä sillä on vaikeuksia löytää saalista. Väitöstyön mukaan ahvenet ovat kirkkaissa vesissä hyökkäävämpiä ja tehokkaampia planktonin syöjiä kuin särki. Näkyvyydeltään heikoissa vesissä ahven sen sijaan häviää särjelle ravintokilpailussa.
Väitöstutkimuksen mukaan naarasahvenet kärsivät tummasta vedestä koiraita enemmän. Tutkitut naarasahvenet jäivät tummissa vesissä pieniksi, sillä ne eivät syöneet yhtä tehokkaasti kuin kirkkaissa vesissä kasvavat lajitoverinsa.
Havainto on huolestuttava, sillä nimenomaan suurikokoiset naaraskalat ovat avainasemassa kalojen lisääntymisessä.