Anarkistimartat ry:n puheenjohtaja Maliisa Rale on ollut toiminnassa mukana puolisentoista vuotta. Hän halusi liittyä nimenomaan Marttaliiton anarkistisiipeen.
- Se poikkeaa perinteisestä marttailusta nuorekkuudellaan ja raikkaudellaan. Etsimme ehkä sitä, mitä marttatoiminta voi olla 2000-luvulla, Rale kertoo.
Vihreät, pehmeät arvot
Perinteisten martta-arvojen rinnalle anarkistimartat ovat nostaneet ekologisuuden ja yhteisöllisyyden.
Maliisa Rale, asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka anarkistinen olet?
- Apua, no kaikenkaikkiaan ehkä yhdeksän puoli.
Anarkistimartoissa on jäseniä teineistä senioreihin. Seija Rintanen on ollut jäsen perustamisvuodesta 2007 lähtien. Nyt hän toimii järjestön sihteerinä. Häntä ja monia muita anarkistimartat puhutteli aluksi nimensä vuoksi.
- Marttaliitto kuulosti minusta pikkasen turhan perinteiseltä. Kaipasin vähän enemmän särmää... Sitä pientä ilkikurista vallattomuutta ja asioiden kyseenalaistamista meidän yhdistyksen jäsenillä onkin ehkä keskimääräistä enemmän, Rintanen sanoo ylpeänä.
Siis vaikka anarkistimartat eivät eroa ulkoisesti muista martoista, kapina heidän sisällään ei laannu.
Niittejä, kettinkiä ja maihareita?
Anarkistimartat on yli kaksinkertaistanut jäsenmääränsä kuluneen vuoden aikana. Määrä on noussut 70:stä 130:een. Monet ovat silti myös lähteneet. Tässä ajassa ihmisiä on vaikea saada sitoutumaan mihinkään.
- Tarjontaa on niin paljon. On hirveästi kaikkea, mitä voi tehdä. Ihmiset haluavat olla siinä ja tässä ja tuossa nimellisesti mukana, mutta eivät uhrata aikaa yhteen asiaan. Vaihtoehtoja pitää olla, koska nyt mua nappaa tämä ja kohta tuo, Maliisa Rale pohtii.
Anarkistimartat ovat ikuisia maailmanparantajia, mutta tarpeen tullen martta osaa myös vaihtaa vapaalle.
- Martta voi esimerkiksi laulaa snapsilauluja tuolla jollain yleisellä rannalla elämästä vahvasti nauttien, Rale kertoo nauraen.