Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 11 vuotta vanha

Jo pienet lapset laihduttavat

Viime aikoina lehdissä on ollut hälyttäviä uutisia lasten ulkonäköpaineista. Yhä pienemmät lapset ovat huolissaan painostaan, ja esimerkiksi Britanniassa pienten lasten anoreksian kerrotaan lisääntyneen. Aamu-tv:n sohvalla asiaa pohti psykologi ja tutkija Susanna Angle.

Psykologi Susanna Angle pohti syitä siihen, miksi yhä nuoremmat lapset puhuvat laihduttamisesta ja kärsivät ulkonäköpaineista.
Avaa Yle-sovelluksessa

Arvioiden mukaan noin 20 prosenttia 7-8-vuotiaista tytöistä kokee, että he ovat liian pyöreitä. Lasten ulkonäköpaineita tutkinut psykologi Susanna Angle pitää lukua suurena.

- Tämä heijastelee meidän kulttuuriamme. Lapsilla on samantyyppisiä paineita kuin aikuisillakin. Kyllä meidän täytyy katsoa peiliin. Siitä mistä me kohkaamme, niin sitä sitten pienet perässä, Angle sanoo.

Lapset tulevat hyvin varhaisessa vaiheessa tietoisiksi siitä, mikä on naisellista ja mikä miehekästä. Sekä tytöillä että pojilla on ulkonäköpaineita, vaikka niiden luonne onkin hieman erilainen, Angle sanoo.

- Tytöt tiedostavat ympäristön asenteet siitä, että tytölle on suotavaa olla hoikka ja siro. Miehen taas on suotavaa olla muuta kuin hintelä. Pojat toivovatkin ehkä useammin olevansa vähän raamikkaampia. Ajatukset laihduttamisesta ja tyytymättömyys itseen on yleensä hieman voimakkaampaa tytöillä.

Havainto ei itse asiassa ole uusi. Ensimmäisen kerran lasten laihdutusilmiöön havahduttiin 1980-90-lukujen taitteessa. Yksiselitteisesti ei voida sanoa, ovatko lasten ulkonäköpaineet lisääntyneet, vai onko kyse vain siitä, että tutkijat ovat kiinnittäneet viime vuosikymmeninä ilmiöön enemmän huomiota.

- Varmaa on kuitenkin se, että ainakin laihuus- ja laihdutuspuheet ovat lasten keskuudessa yleistyneet, Angle toteaa.

Vanhempien esimerkillä on väliä

Vanhemmat ovat yleensä lasten elämässä vaikutusvaltaisimmat ihmiset, Angel muistuttaa. Siksi he voivat omalla käyttäytymisellään vaikuttaa huomattavasti siihen, millaiseksi lapsen käsitys omasta ulkonäöstään muodostuu.

- Meidän aikuisten olisi varmaan enemmän mietittävä sitä, kuinka paljon huokailemme omia vatsamakkaroitamme ja kuinka paljon yleensä näistä asioista puhumme, Angle pohtii.

Psykologin mukaan tärkeintä olisi osoittaa lapsille sellaista välittämistä ja ehdotonta rakastamista, joka ei ole millään tavalla sidoksissa lapsen ulkomuotoon.

- Vaikka totta kai vanhempien tehtävä on ohjata, luotsata ja kouluttaa. Mutta kyse onkin ehkä sanojen asettamisesta. Sen sijaan, että kiellämme syömästä karkkia koska se lihottaa, voisimme korostaa enemmän terveyttä ja hyvinvointia.

Anglen mukaan vanhemmille lopulta paras tapa vaikutaa on "vanha kunnon" oma esimerkki.

- Voi miettiä, syönkö itse niin kuin toivoisin lapseni syövän. Tai lähdenkö itse kannustavasti ulkoilemaan lasten kanssa sen sijaan, että vain puhuisin siitä, kuinka tärkeää on liikkua. Vanhemman pitää myös laittaa itsensä likoon, eikä luottaa pelkkään marmattamiseen.

Suosittelemme