Suomen Valokuvataiteen museon Projekti-tilan täyttävät suomalaisteinit, meikkeineen, fritsuineen, usein melankolisine tunnelmineen.
Valokuvaaja Aki-Pekka Sinikoski on kuvannut satoja teinejä. Häntä kiinnostaa teini-ikään kuuluva muutoksen tila.
- Siinä ollaan koko ajan matkalla jonnekin, matkalla lapsuudenkodista kohti aikuisuutta. Halutaan jo kovasti lähteä lentoon, mutta ollaan vähän vielä äidin luvalla liikenteessä, tuumaa Sinikoski
Nuoret suhtautuivat valokuvaajaan pääsääntöisesti innostuneesti.
- Monien mielestä se oli kiva juttu, että joku näkee ja huomaa heidät, kertoo Sinikoski.
Kohti aikuisuutta luottavaisena
Näyttelyyn tutustumassa olevat helsinkiläisteinit Matias Peltonen, Janna Salokangas ja Ida Wicht tunnistivat valokuvista itseään ja toisiaan.
- Mun mielest toi tilanne on tosi tuttu, että on talvi ja kylmä, pakko vaan polttaa tupakkaa, kommentoi Wicht erästä kuvaa.
- Tykkään tosta, missä on noi kaksi tyttöä ja ne nauraa, toi just kuvaa niitä huippuhetkiä kaverin kanssa, sanoo Peltonen.
Janna Salokangas puolestaan piti puun alla istuvasta pojasta. Hänestä nuoret ovat välillä rauhallisiakin ja kuva itsekseen istuvasta pojasta miellytti.
- Tää oli ehkä sympaattisin, muut on sit vähä hurjempia ja pahiksia - tai yleensä nuoret kuvataan just sellasiks.
Nuoret katsovat luottavaisina tulevaan ja odottavat aikuisuutta.
- No, nyt on kiva olla nuori, mutta kyl sit joku päivä on kiva olla aikuinen, heläyttää Salokangas.
- Vähän ehkä pelottaa, tunnustaa Wicht
- Odotan innolla aikuisuutta!, hehkuttaa Peltonen.