Eräälle työkaverille järjestettiin läksiäiset kesähuvilalla. Kuinka ollakaan mies joi jonkun verran pilaantunutta alkoholia, oksensi tekohampaansa vessanpönttöön ja huuhtoi ne vielä alas. Kun mies palasi yöllä kotiin, vaimo läksytti miestään, että mihin oli hampaansa hukannut.
Seuraavana päivänä mies palasi töihin kysellen tekohampaittensa perään. Muisti edellisen illan tapahtumista oli hatara. Miehen työkaveri muistelee, että sitten tilattiin tyynesti jäteauto, jossa oli imuri. Porukan yllätykseksi likakaivosta löytyi useammatkin hampaat. Hieman hätäisenä heppuna tunnettu mies ei kauaa valinnassaan aikaillut.
- Kaveri otti ensimmäiset kaivosta nostetut hampaat, huuhteli ne kraanan alla ja pisti suuhun, miehen työkaveri muistelee huvittuneena.
Tarina ei kerro, mitä lopuille kaivosta löytyneille tekohampaille tapahtui.
Yhden hampaan proteesi
Mies menetti poliisikoulussa 1970-luvulla hampaan, ja valtio kustansi miehelle yhden hampaan proteesin. Hammas ei vain ottanut istuakseen leukaperään, vaan tipahti suusta tuon tuosta. Mies kimpaantui ja teetätti itselleen kultasillan tilalle, joka on palvellut suussa vuosikymmenet - ja mikä tärkeintä - myös pysynyt siellä.
Tarinoita tekohampaiden huonosta istuvuudesta kuulee usein. Pari kolmekymmentä vuotta takaperin tekohampaat luonnollisesti lonksuivat enemmän tai vähemmän syödessä.
1950-luvulla erään nuoren pojan kotona vieraili usein vanhahko täti kylässä. Ennen kahvi ja pulla -hetkeä, nainen livautti aina tekohampaat esiliinan taskuun ja syödä mutusteli hyvin tyytyväisenä pelkillä ikenillä.
Tuhti humala, huonovointisuus ja tekohampaat ovat usein huono yhdistelmä. Näin tapahtui todistettavasti myös kerran grillillä Kokkolassa.
Grillille saapui mies, joka päivitteli hukkuneita tekohampaitaan ja kyseli myyjältä, olisiko tämä sattunut niitä näkemään. Myyjä vinkkasi, että maassa näkyy olevan yhdet tekarit oksennuslammikossa, johon mies vastasi hetimiten.
- Ei ne ollut mun, mää kokeilin niitä jo.