Kun Suvi Pokela kuuli odottavansa kaksosia, hän yllättyi.
- Vähän aikaa piti sairaalan portailla istua ennen kuin lähti polkemaan.
Järkytys tieto ei silti ollut, sillä ensimmäinen ultra antoi siihen viitteitä. Toisaalta sen jäljiltä jäi luulo toisten sydänäänten vaimenemisesta.
Odotusaika meni hujauksessa, pahoinvoinnin ja 1,5-vuotiaan esikoisen parissa. Loppuvaiheessa syntymän odotus sai ajan kulumaan nopeasti. Äitipolilla tuli käytyä usein ja synnytystapakin, sektio, tuli selväksi jo hyvissä ajoin.
Synnytyksen jälkeinen arki oli aikamoista pyöritystä ja alku takkuista kaksosten huonon ruokahalun takia. Anopista oli paljon apua, ja arjesta selvittiin.
- Vaikkei siitä paljon muistakaan, sanoo Pokela.
Toisten kokemukset rohkaisevat
Monikkoperheen äiti on kuullut kaikki kliseet: siinähän sitä menee kaksi kuin yksikin ja sittenhän niistä on seuraa toisilleen. Niille vanhemmat nauravat:
- Kyllä siinä eivät kliseet auta. Se auttaa, kun näkee, että ihan hyvin siinä käy: että muutkin ovat siitä selvinneet ja että ensimmäisestä raskaasta vuodesta selviää.
Sinänsä kliseistä tosi on ainakin se, että ensimmäinen vuosi on rankin: vaippa- ja syöttöruljanssia, kahden vauvan sylivaatimuksia ja vanhempien riittämättömyyden tunteita.
Eniten Suvi Pokela kaipasi konkreettisia neuvoja: voiko lapsia syöttää samaan aikaan, voiko heillä olla eri rytmi ja niin edelleen. Sittemmin hän on itse alkanut vetää valmennusryhmiä monikkoperheille. Niissä käydään läpi synnytys- ja odotusasioita ja jaetaan selviytymiskeinoja, jotka on osin opittu kantapään kautta.
Nalle merkiksi yösyötöstä
Useampia odottavilla kysymyksiä herättää muun muassa se, mitä tavaroita oikeasti tarvitaan kaksin kappalein. Toisaalta jaettavaksi voi tulla hyvin näppäriä käytännön ohjeita vaikka yösyöttöön:
- Kun ei yöllä unenpöpperössä välttämättä muista, kumpi vauva söi viimeksi, kannattaa sille puolelle laittaa nalle tai pyykkipoika, jotta ei tule syöttäneeksi samaa lasta kahta kertaa!
Ja tuplaonneksi nimetty ilmiökin on ihan totta:
- Olen onnellinen meidän tytöistä. Päivittäin ne halailevat ja pussailevat riitojen välillä ja ovat toisilleen tosi tärkeitä. Kyllä minä olen ihanan lahjan saanut, sanoo Suvi Pokela.