Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta käy ilmi, että esi-isiemme puhuman kielen sanajärjestys oli muotoa subjekti-objekti-verbi eli lyhyesti SOV. Tänä päivänä esimerkiksi suomessa ja englannissa järjestys on tyypillisesti subjekti-verbi-objekti (SVO).
Siinä missä nykysuomalainen sanoo ”minä pidän sinusta”, kuului esi-isämme versio jotakuinkin ”minä sinusta pidän”. Sama ero on havaittavissa monen muun kielen kehityksessä.
Tutkimuksessa selitetään ilmiötä viime aikoina suosiota saaneen käsityksen kautta, jonka mukaan kaikki tämänhetkiset kielet pohjautuvat yhteen ja samaan kantamuotoon. Tuota kieltä olisi puhuttu itäisessä Afrikassa jopa 50 000 vuotta sitten, ja siinä objekti olisi tullut ennen verbiä.
Tutkijat tekivät päätelmänsä tarkasteltuaan yhteensä 2 200 kielen kehittymistä. Mukana oli sekä nykyisiä että jo sukupuuttoon kuolleita kieliä. Niille oli yhteistä se, että varhaisissa muodoissa objekti tuli ennen verbiä, mutta ajan mittaan järjestys muuttui lähes poikkeuksetta.
Kielitieteilijöiden mukaan SOV-sanajärjestys on sikäli looginen, että vauvat oppivat käsitteellistämään maailmaa vastaavaan tapaan: puheeseen tulevat ensin asiat ja vasta sitten tekeminen. Samalla lailla myös esi-isämme opettelivat tulkitsemaan ympäröivää maailmaa kielen avulla.
Sitä ei tiedetä, miksi useat kielet ovat vähitellen kehittyneet SVO-muotoon. Hämärän peitossa on sekin, miksi George Lucasin luoma fiktiivinen Yoda sijoitti verbin aina lauseen loppuun.