Hyppää sisältöön

KOLUMNI: Kuin koira veräjästä

Kävin Lontoossa, jossa oli muitakin. Ahdistava tungos oli samankaltaista kuin viikonvaihteessa Helsingin kirjamessuilla, mutta Lontoossa huomattavasti laajemmalla alueella. Olympiakaupungissa on ja tulee olemaan niin sanottu ihmispaljous, joka sekin lienee lievä ilmaisu.

Kuva: YLE

Nyt lokakuussa tungosta tiivistivät lukuisat korjaustyöt erityisesti suositulla ostoskadulla Oxford streetillä ja metrolinjoilla. Lontoon taksit viettivät ylimääräistä juhlaa. Olympiakisoihin mennessä kaduilla on avoimempaa, mutta miten mahtaa kuuluisa maanalainen suoriutua olympiakuljetuksista? Ilman sen sujuvaa kulkua saattavat monilta mennä kisatapahtumat ohi silmien.

Kisat tuovat Lontooseen ihmisiä erityisesti Euroopasta, mutta kauempaakin. Varsinaisesti väkimäärä ei lisäänny näkyvästi, mutta välit tiivistyvät. Myös hinnat nousevat kätevästi. Esimerkiksi hotelli, jossa olin, maksoi nyt vajaa 70 puntaa vuorokausi. Kisojen aikana saman pienen sellin hinta on lähes kolminkertainen.

Mikäli suunnitelmat toteutuvat, ovat Lontoon kisat minulle viimeiset ainakin vakituisessa virassa. Suunnitelmaan kuuluu, että perhekin tulisi osaksi aikaa kisoihin ja lomalle sen jälkeen. Ajateltiin tehdä kuten niin usein ennenkin lomalla ja varata netin kautta asunto, joita on tarjolla erilaisilla nettisivustoilla runsaasti runsaaseen hintaan. Olennaista oli, että varsinainen vuokraus tapahtuisi suoraan omistajalta.

Jo kesällä varattiin tutulta sivustolta asunto, joka oli hintava, mutta olympiatasoon verrattuna edullisen tuntuinen. Oli myös aika keskustasta, Towerin linnan takaa. Vahvistus tuli edellytyksellä, että puolet vuokrasta maksetaan heti. Jotenkin tuntui liian hyvältä ollakseen totta, mutta maksu lähti pankkiin. Luottokortti ei käynyt, punainen hälytysvalo ei ollut vielä riittävän kirkas.

Epäilys heräsi vasta sitten, kun asunnon tiedot ja kuvat hävisivät nettisivustolta kuin se tauti Töölöstä pian maksun jälkeen!

Eläköön sähköposti!

Toinen outous tilanteessa oli se, että omistaja oli antanut vuokraamisen tänä vuonna perustetun firman kontolle, vaikka itse ensimmäisen yhteyden ottikin. Kuvien hävittyä tyhmempikin jo heräsi ajattelemaan, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää. Seurasi aika huima lähes kahden kuukauden sähköpostijakso; välillä vastauksia kysymyksiin tuli, välillä ei. Asiat muuttuivat moneen kertaan, selitykset vaihtelivat.

Onneksi on sähköposti. Entisaikojen kirjeenvaihtoa olen usein jäänyt kaipaamaan, mutta tässä tapauksessa suoritin kiitosrituaaleja nykytekniikalle. Toisaalta tietysti ilman nettiä ym. ei moista vuokraamista olisi koskaan tapahtunutkaan.

Sähköposteja tuli välillä omistajan nimissä, välillä ko. yhtiön ilmeisesti toimitusjohtajalta. Kuvat oli selityksen mukaan poistettu sen vuoksi, että asunto oli jo vuokrattu koko vuodeksi, eikä mainosta kannattanut enää pitää. Tilalle oli tullut saman omistajan eri asuntoja. Nettisivujen ylläpitäjästä ei ollut hyötyä. Vastauksen mukaan heillä ei ole mitään vastuuta valvoa sen paremmin kuin muutenkaan puuttua ilmoittajiensa tuotteisiin. Selvä. Yhteydenpito eri puolille oli vauhdikasta. Ainakin vieraan kielen kirjoittaminen kenties koheni.

Lopulta päästiin niin pitkälle, että firmasta tuli sopimus, joka piti skannata ja lähettää allekirjoituksen kanssa takaisin sähköpostilla, milläs muulla. Samalla tuli uusi lasku ennakosta! Sen kerrottiin lopulta tulleen vahingossa. Outoa oli, että vahingon saapumisesta ilmoitettiin kyllä etukäteen. Sähköpostien sävy alkoi ainakin täältäpäin muuttua. Lopulta saimme kuitin maksetusta ennakosta, mutta ei siitä oikein käynyt selville mistä oli maksettu.

Tiukan väännön jälkeen tuli myös lupaus, että aikanaan poistetut kuvat lähetettäisiin meille erikseen. Ei kuulunut, kunnes tuli ilmoitus, että kuvat on hävitetty, eikä uusia hevillä saada, koska asunnossa on pitkäaikainen vuokralainen. Aloimme hyvästellä niitä puntia.

Koska olin menossa joka tapauksessa käymään Lontoossa vetäisin viimeisenä keinona viestin, että tulenpa käymään siellä toimistossanne ja voidaan vaikkapa tehdä olympiaradioon juttua olympiavuokrauksista. Olivat näet valitelleet sitäkin, että ei ehdi millään kaikkea ajoissa tekemään, koska asuntojen kysyntä on ollut niin valtavaa! Samalla pyysin, että saisin mahdollisuuden käydä vilkaisemassa kohdetta. Juttuidealla taisi lopulta olla ratkaiseva merkitys!

Asuntoon tutustumisesta tuli aluksi jopa lupauksia kunnes kaikki muuttui kuin taikaiskusta. Yöllä ennen lähtöä Lontooseen sähköposti toi ilmoituksen, tällä kertaa ei omistajalta vaan firmalta. Sen mukaan asunnon omistaja oli pitänyt ilmoituksia asunnosta niin monilla nettisivustoilla, että oli tapahtunut päällekkäisvarauksia, eikä heillä ollut muuta mahdollisuutta kuin palauttaa meille rahat!

Rahat myös tulivat noin viikon kuluttua. Selvisimme kuin koira veräjästä, niukasti mutta ilman näkyviä naarmuja!

Lontoon poliisi varoittaa

Aika sopivasti samaan aikaan löytyi Helsingin Sanomista uutinen, jonka mukaan Lontoon poliisi varoittaa ensi kesän olympialaisvieraita petollisista majoitustarjouksista. On lopulta vaikea sanoa, olimmeko me moisen juonittelun kohteina, sillä firma kyllä oli ainakin rekisterien mukaan täysin laillinen. Osoite, joka sillä oli, oli kuitenkin vain postia varten, mutta toisenkin osoitteen olin saanut selville.

Sinne eivät minua siis halunneet, vaan päättivät palauttaa rahat mikä riitti meille. Tieto tapauksesta on joka tapauksessa mennyt eteenpäin.

Me selvisimme siis vahingoitta, ellei oteta sitä huomioon, että aikaa kului ja toisen edes jollain tavalla kohtuullisen majoituksen saaminen on nyt entistä vaikeampaa. Edelleen yritämme, vaikka alla onkin sinänsä onnellisesti päättynyt, mutta ainakin liikaa intoa rajoittava tapaus.

Jos olympiakisoista tällaista majoitusta aikoo etsiä, kannattaa joka tapauksessa uskoa mitä Lontoon poliisi asiasta sanoo: ”Rikolliset pyrkivät käyttämään tilaisuutta hyväkseen muun muassa tarjoamalla vuokrattavaksi asuntoja tai hotellihuoneita, joita ei todellisuudessa ole edes olemassa.”

Poliisin mukaan tulee olla erityisen varovainen, jos varauksen tekee internetissä, niinpä. Kannattaa ensinnäkin varmistaa tarjoaako asuntoa omistaja vai välittäjä – meidän tapauksessamme taisivat olla yksi ja sama henkilö, mutta eri nimillä.

Lisäksi poliisin mukaan kannattaa tutkia haun ja online-karttojen mukaan onko moinen osoitekaan olemassa ja etsiä mahdollisia aikaisempien käyttäjien arvioita. Mekin niin teimme, mutta eipä siitä suurta varmuutta tilanteeseen löytynyt.

Ennen kaikkea maksu kannattaa tehdä luottokortilla, mikä antaa parhaan mahdollisen turvan epäselvissä tilanteissa. Eli jos kuten meidän tapauksessamme luottokortti ei muka käy niin kannattaa luopua heti. Lisäksi asuntoja omistajien puolesta välittävät nettisivustot tarjoavat myös vakuutuksia, mutta ne ovat aika kalliita.

Meillä kävi varmaan niin sanottu tuuri. Kokemus oli ajoittain turhauttava, mutta toisaalta opettava ja osin jännittäväkin. Edelleen Lontooseen mennään, jos mahdollista.

Suosittelemme sinulle