Lontoossa vuonna 1953 tehdyn sopimuksen perusteella Kreikka ja Italia sekä parikymmentä muuta maata sopivat antavansa osan Saksan veloista anteeksi. Saksan julkisesta ja yksityisestä velasta mitätöitiin noin puolet eli samalla prosenttimäärällä kuin nyt suunniteltu Kreikan velka-armahdus.
Yhteiskuntatieteiden tohtori Teppo Eskelinen ja toimittaja Matti Ylönen ovat palanneet vanhaan velka-armahdukseen lyhyesti talousjournalismia käsittelevässä kirjassaan Tulosvaroitus. Ylönen on kirjoittanut Saksan velka-armahduksesta jo aiemmin blogi-kirjoituksissaan.
Saksan veloista annettiin kokonaisuudessaan anteeksi noin puolet ja jäljelle jääneiden velkojen maksuaikaa pidennettiin. Tulosvaroitus-kirjasta ei selvinnyt eikä nopea haku muista lähteistä paljastanut, kuinka suurena velka-armahdus myönnettiin esimerkiksi Kreikan saatavista.
Velka-armahdus ja etenkin Yhdysvaltojen talousapu mahdollistivat osaltaan Saksan talousihmeen kahden hävityn maailmansodan jälkeen. Joissakin arvioissa Saksan velka-armahdusta on pidetty anteliaana.
Tulosvaroitus-kirjan mukaan Saksan velat olivat vuonna 1953 noin 30 miljardia silloista Saksan markkaa ja armahdus siis noin 15 miljardia markkaa. Saksan velkataakka oli tuolloin noin viidennes maan bruttokansantuotteesta. Huomattavasti vähemmän kuin nykyisissä kriisimaissa.
Velka-armahduksen ehdoissa oli tilapäisiä helpotuksia Saksalle, jos maalla olisi ollut hetkittäisiä maksuongelmia.
Kreikan ja Saksan kiistoissa suomalaiskytkentä
Velka-armahdussopimuksen jälkeen Kreikka ja Saksan liittotasavalta vielä kiistelivät välimiesoikeutta myöten maiden välisistä saatavista. Kiistaan liittyy todennäköinen suomalaiskytkentä.
Kiistoja ratkoneen yhden kansainvälisen välimiesoikeuspäätöksen ratkaisija vuodelta 1972 oli Erik Castrén. Kysymyksessä oli mitä todennäköisimmin suomalainen oikeustieteen professori ja diplomaatti Erik Castrén, jonka mukaan on nimetty Helsingin yliopiston kansainvälisen lain ja ihmisoikeuksien instituutti. Castrén kuoli vuonna 1984.