Sain kipsin pois syyskuun viimeisinä päivinä. Syyskuu oli ollut pakkolepoa, joten levot oli levätty. Sain siis aloittaa harjoittelun tulevaa kautta varten aikaisin. Moni muu kuski kilpaili vielä täyttä vauhtia kauden viimeisissä kilpailuissa. Vielä nytkin marraskuussa saa lukea päivittäin uutisia kilpailuista joissa kilpakumppanini ovat ajamassa. Jotkut ovat jatkaneet kauttaan maastossa ajettavilla etappikilpailuilla ja jotkut ovat siirtyneet suoraan cyclocrossiin. Itselle tulee mieleen kuinka ne jaksaa aina vaan starttailla ja starttailla.
Nuorempana ja jopa viime talvena minulla oli tapana hiihtää kilpaa heti lumien tultua pyöräilykauden jälkeen. Hiihdin kilpaa, koska olin ennen kilpahiihtäjä ja ajattelin hiihtokilpailuiden pitävän kilpailurytmin päällä. Homma toimi ihan mukavasti ja tuloksiakin tuli talvella ja kesällä. Näin hiukan vanhempana on kuitenkin alkanut väsymys painamaan ja mietityttämään loputtoman kilpailukauden kuluttavuus. Jotenkin se ei sovi minulle enää henkisesti eikä myöskään fyysisesti.
Henkisellä puolella kauden aikana väsyn jatkuvaan kilpailemiseen. Siinä väsyy siihen, että pitää olla valmis kilpailemaan täysiä viikosta toiseen. Joutuu miettimään jatkuvasti onko palautunut ja onko riittävän tuore kisaan. Haluan kisoissa antaa aina kaikkeni ja minun on vaikea kilpailla vain läsnäolon vuoksi. Minulla on kilpailuja edeltäviä harjoitus ja ruokailu rutiineja joita ei vain halua toteuttaa vuoden ympäri ja toisaalta ilman rutiinien tekemistä kilpailu on niin tuskaista, että siihen ei halua ryhtyä. Mielestäni on myös rassaavaa mennä ihmisten syynättäväksi ympäri vuoden. Urheilijaa kuitenkin aina tutkaillaan ja mietitään onko mies kunnossa vai ei. Onko laiskuus iskenyt ja pulla maittanut. On mukava joskus olla ihan oma repsahtanut itsensä ja ajella vuorilla omaksi ilokseen.
Myös lihaksistoni vaatii pitkää taukoa. Tänä vuonna minulla on mahdollisuus viiden kuukauden kilpailutaukoon. Siitä neljä kuukautta ehtii treenailla lepokauden jälkeen. Mielestäni tuo neljä kuukauttakin tuntuu lyhyeltä, kun on asioita joita haluaa kehittää. Tälle kilpailutauolle olen ottanut asiakseni ajoasennon kehittämisen ja siihen tarvittavien lihaksien vahvistamisen. Oikeastaan tavoite on saada lihaksisto siihen kuntoon ja asentoon, että pystyisi harjoittelemaan pyörällä entistä enemmän ilman suuria kolotuksia.
Uusi ajoasento vaatii paljon takareisiltä ja pakaroilta. Siihen on omanlaisiaan voimaharjoituksia. Nyt olen koittanut oppia niitä kuukauden ajan, mutta ne eivät vieläkään suju. Tarkoitan sujumisella sitä, että osaisin liikkeet niin hyvin, että voisin rennosti lisätä painoja ja en olisi suuressa vaarassa satuttaa itseäni. Ensimmäinen kuukausi on siis mennyt jo haparointiin painojen kanssa. Uusi ajoasentokin on vielä vieras. Edelleen on tunne kuin käyttäisi aivan uusia lihaksia. Vieläkin kovan lenkin jälkeen uudestaan käyttöön otetut lihakset todella yli väsyvät.
Onneksi aikaa vielä on, mutta nyt tarvitaan jo laadukkaampaa harjoittelua. Uuden harjoituskauden aloittamishaparoinnit pitää saada karsittua pois ja kunnollisia kovia treenejä pitää saada alle. Oikeastaan voimaharjoitteluun on aikaa enää marras- ja joulukuu. Sen jälkeen ajotunteja pitää lisätä niin paljon, että painot alkavat tuntumaan turhan painavilta.
En tiedä varmasti onko tämä oma tapani jatkuvasti kilpailevia kilpakumppaneitani parempi tapa, mutta ainakin järkevästi ajateltuna se on pitkällä tähtäimellä kestävämpi tapa. On ainakin tuore ja uudenlainen kuski viivalla kauden ensimmäisissä kilpailuissa.
Jukka Vastaranta