Joulun sanoma ei avaudu Joulunavauksella. Se on väkivaltainen toimenpide. Vähän kuin käkikellon hakkaisi sorkkaraudalla. Ajatus säikähtää ja lentää hyrskähtäen karkuun. Jouluun kuuluu arvoitus. Se on pidettävä avaamatta Jouluun asti. Nieltävä hiljaa ajatuksen aihioita ja toivottava, että niistä syntyy suurempia myttyjä. Padottava eleettömästi lämmintä tunnetta. Avatkoon kauppiaat keskenään mitä haluavat.
Joulun alkuperäinen ja suurin sanoma on, että kaikille löytyy tallipaikka. Räikkösellekin. Suoja, jossa koko tiimi ajattelee, että olet tärkeä. Paina pää syliin tai kypärään, älä tee mitään. Kaikki on nyt tässä. Sinä onneton pieni kakkapylly.
Tässä ajassa on sairastuttavia elementtejä. Nyt en tarkoita rakennuselementtejä, vaikka ne ne vasta sairastuttavatkin. Tässä ajassa avataan liikaa. Avauksia on niin tiuhaan, että ajatus ei ehdi koskaan hautua ja tekeytyä. Aromit karkaavat sielun aromipesästä.
Ruumiinavaus. Sen hyväksyn. Pahimpia ovat puhelinäänestykset jotka avautuvat juuri tällä hetkellä. Seminaarien avaukset, ne syövät rahamme. Jos isoja seminaareja on vuodessa kymmenentuhatta ja jokaista pörheästi avaamaan pitää lennättää avaaja Espoosta tai jostain vielä kauempaa, ja jolle maksetaan änkytyksestä tonttu käteen, niin rahaa palaa. Seminaarit pitäisi jättää avaamatta. Alettaisiin vain jutella samantein aiheista joita sylki suuhun pumppaa. Heti vaan kiinni mätileipiin ja Mummia vetämään. Se olisi askel lietealtaasta kantavalle maaperälle.
Tarve avautua tietenkin tulee. Automaattisesti, omalla paineella. Itsekseen avautuminen, sisältä kuplien ja kuona-aineita poistaen, on kaunista. Esimerkkinä avautuminen pikkujouluissa. Nyrkkisääntönä, että nyrkki pidetään taskussa. On muistettava, että sylki lentää huudettaessa kun se paineella ja palleasta matkaan saatetaan. Suussa saattaa olla vielä jotain ja silmämeikki ei ole aina vedenkestävää. Kun esimiehen ensimmäiset napit napsahtelevat parketille, lailla kesäsateen kainon rummutuksen, avautuessasi näin myös gestiikan keinoin, on syytä muistaa että se on esimies ja se on Melkan paita.
Yleisesti ottaen suun avaus on pikkujoulujen parasta avausantia. Koko vuoden pantatut neekerivitsit ja elämänilon jo lopullisesti pilanneet työilmapiiriasiat on hyvä käydä seikkaperäisesti ja kovassa humalassa läpi. Nimet esiin ja esimiesten luonneanalyysi kouluarvosanoilla höystettynä!
Pikkujouluissa ongelmallisempia ovat muut avaukset. Edellämainittu esimiehen paidan avaaminen on hämmentävä. Varsinkin jos on kyseessä naisesimies. Koipireisipalojen avaus Sepolle siivouskomerossa, keskellä matalapaineista Mennen-pilveä, on myös avaus joka muistetaan. Niin sanottu itkupotkuraivari, joka avaa finaalivaiheessaan assistentin otsan ja vakosamettihoususi, ja joka on mielestäsi vain tarvittava keskustelun avaus, on myös huono. Pahin lajissaan on kuitenkin sulkijalihaksen avaus – taksissa tai eteisen ilmaveivissä.
Siis tarkkana. Suunkin voi jättää joskus avaamatta. Vain hymyillä. Siinä päivänavaus. Jos tekisi vain hengitysteiden avauksen. Ja katsokaa suklaarasiaa, jolle ei ole tehty avausta. Se on niin täysi, myyttinen, energiaa antava. Lepää Volter Kilven päällä. Sekään ei avaudu koskaan. Eikä tarvitsekaan.