Tänään tulee kuluneeksi 146 vuotta säveltäjä Sibeliuksen syntymästä ja voin muistella miltä tuntui sinä päivänä kun hän kuoli syyskuussa 1957. Olin käynyt kansakoulua vajaan kuukauden, eikä tietomäärä miltään elämän saralta ollut karttunut kovin laajaksi. Kun Sibeliuksen kuolemasta kerrottiin radiossa ja isäni siihen kommentoi, ymmärsin mitä oli tapahtunut ja ajattelin, nyt tiedän jotakin.
Tietäminen ja asioiden selville saaminen ovat elämän perusasioita. Ihmiselon perusvaiheissa oli nimittäin äärimmäisen tärkeää tietää mistä saa ruokaa niin ettei itse joudu ruuaksi. Mitä voi syödä pysyäkseen hengissä ja kenen kanssa tuon henkipitimen voi jakaa. Sitten vähitellen, kymmenien tuhansien vuosien aikana ruoka ei ollut enää niin hakusissaan, joten oli aikaa asettautua paikoilleen, rakentautua yhteiskunnaksi ja laajentaa eri alojen osaamista. Kaikenlaisesta piti tietää ja mitä enemmän tiesi sen enemmän sitä lajia himoitsi. Juorut kuuluivat tiedon perusolemukseen. Hän, jolla oli pohjat, kehitteli taidon kertoa eteenpäin ja värittää kertomustaan niin, että kuulijoita riitti ja arvostus kohosi. Tämä tiedonvälityksen laji ei ole mihinkään kadonnut. Muodot vain ovat muuttuneet. Sosiaalisessa mediassa kiertävän tarinan ei tarvitse olla totta, joskin herjauksista voi sielläkin saada syytteen. Paitsi, jos tekijää ei saada selville. Nimettömyys on sellainen verho, jonka sisällä ajatellaan pystyttävän lymyilemään kuin Harry Potter näkymättömyysviitan suojissa. Mutta niin ne vaan senkin viitan alta joskus jalat pilkistelevät.
Varsinaisesti yhteiskunta kuitenkin rakentuu todennettavissa olevan tiedon varaan. Eräs aiempia johtajiani viime vuosisadan puolella kehaisi Hesaria: ne paketoivat minulle valmiiksi kaiken sen tiedon, mitä Ylen uutisten lisäksi tarvitsen aloittaakseni päiväni. Auktorisoidut tiedonvälitysyhtiöt tekevät paketoinnin nykyisin nettisivuillaan, joskaan eivät vielä vie paikkaa paperilehtien silmäilyltä.
Eilisaamuna kämppiksen aamulenkillä ajattelin tiedonkeruuta toiseltakin tasolta. Kuulon ja näön lisäksi hajuaistilla on keskeinen merkitys. Mikäli se saisi vapaasti valita lenkkimme reitin, kulkisimme siksakkia. Kun sieraimet tunnistavat eri hajuja jopa miljoonakertaisesti ihmisaistiin verrattuna, haistavatko ne myös ajatuksiamme? Luultavasti eläin vainuaa ainakin pelon ja aggressiivisuuden, joiden sanotaan erittävän erilaista hajua ihmisessä kuin mitä lempeydestä ja hyväntahtoisuudesta tulee. Olen nähnyt monien koirien olevan onnesta ymmyrkäisinä vauvanhajusta. Me kaksijalkaiset pystymme haistamaan pilaantuneen ruuan, lienee onneksemme. Silloin tällöin sieraimet kertovat senkin mitä kanssaeläjämme ovat syöneet tai juoneet. Toimittajasta voidaan todeta, onpa hänellä hyvä uutisnenä.
Tieto on valtaa lienee yhtä vanha totuus kuin itse tieto. Valtioiden välistä tiedonkeruuta kutsutaan myös vakoiluksi. Näissä yhteyksissä yhtä tärkeää kuin itse tieto on kuka tiedon kertoo. Meidän aikaamme kuuluu erinäisten sähköisten kanavien kautta tapahtuva tiedon läikkyminen kaikkine näkökulmineen. Mutta kun maailma jatkaa pirstaloitumistaan, luotettavan tahon paketoimalla tiedolla on tarvitsijansa, eikä heidän määränsä ainakaan vähene.
Kaiken maailmassa pörräävän tiedon keskellä yksi jää kuitenkin vielä tietämättömiin ja hyvä niin, nimittäin se itse kunkin viimeinen voimassaoleva käyttöpäivä.
