Ruokatoimittaja Inga Blåfield-Aaltosen mukaan ruotsalaisen Cajsa Wargin keittokirjasta vuodelta 1755 löytyy ohje omenahyveen tapaan kerroksittain valmistetusta voitaikinatortusta.
Ohjeessa ohuiksi kaulituille pyörölevyille neuvotaan levittämään hillo paistamisen jälkeen. Kun voi kaulitaan taikinan sisään, leivonnaisesta tulee lehtevä. Voitaikinaa suosittiin myös suolaisissa leipomuksissa.
- Cajsan ohjeet levisivät laajalti ympäri pohjoismaita. Toisaalta meillä vastaavien leivonnaisten valmistus ei ole ollut mahdollista ennen 1800-lukua, koska vasta silloin uuni alkoi yleistyä.
Perinteisesti joulutorttu on saanut meillä tähden tai puolikuun muodon. Torttuun kuuluu luumuhillosilmä.
Luumuhillon paikka on makuasia
Kuivatut luumut olivat Blåfield-Aaltosen mukaan tuontitavaraa, josta valmistettiin niin juhlavat keitot kuin hillotkin.
- Toisin kuin vaikkapa marja- ja omenahillot, luumuhillo on ollut kätevää, koska se on pysynyt leivonnaisen sisällä.
Puolikuun muotoisen torttuun muotti on löytynyt läheltä. Pyörylän saa painettua taikinalevystä vaikka juomalasin avulla. Astetta juhlavampi tähtitorttu on varmasti syntynyt Betlehemin tähden innoittamana.
Siihen, kuuluuko luumuhillo asetella tähtitortun sakaroiden alle vai päälle, Inga Blåfield-Aaltonen ei ota kantaa.
- Se on makuasia. Tekijältä vaatii taitoa saada hillo pysymään paikoillaan ja tähden sakarat suorassa niin, etteivät ne lähde pullistelemaan, miten sattuu.