Kirjassa on noin 250 punaisen, valkoisen ja Ruotsalaisen prikaatilaisen kertomusta. Henkilökohtaiset muistot koskettavat nykylukijaa tehdessään menneet taistelut eläviksi. Samalla ne antavat näkökulmaa muihin julmiin sisällissotiin. Onkin merkillistä miten Tampere vähitellen eheytyi niin ettei sinne muodostunut esimerkiksi omia shiia- ja sunnialueita Bagdadin malliin.
Merkittävänä osana tarinoista ovat Ruotsalaisen prikaatin sotilaiden kokemukset. Ne välittävät elävästi havaintoja siitä miten suomalaiset valkoisten joukot vierastivat heitä. Nämä ulkopuolisina mukana olleet näkivät niin punaisten ja valkoistenkin sortuvan hillittömyyksiin viinan kanssa. Myös se, miten voittajat kohtelivat hävinneitä, kauhistutti ruotsalaisia silminnäkijöitä, kun valkoiset teurastivat punaisia, erityisesti naissotilaita.
Keskellä taisteluja yritti elää suuri joukko tamperelaisia siviilejä niin punaisia, valkoisia kuin puolueettomaksi jättäytyneitäkin. Heidän muistelmansa osoittavat kuinka syyttömätkin ihmiset kärsivät. Erityisen koskettavia ovat silloisten lasten muistot. Eräskin tyttö kertoo kuinka hän kotonaan Hämeensillan kupeessa katseli kuinka jätkäpojat kilpailivat siitä kuka pääsee Tampereen teatterilta sillalle vain ruumiita pitkin. Muistelijan mukaan se oli erittäin helppoa.
Jos pidit tästä, saatat kiinnostua myös näistä:
George Orwell, Katalonia, Katalonia (suom. Taisto Nieminen)
Heikki Ylikangas, Tie Tampereelle
Peik Johansson: Kuolema Ruandassa
Eine Al-Sadoon: Elämäni Irakissa
Terttu Lensu: Marijan hiljainen sota