Innokas neuleharrastaja Eija Kangas ei osaa sanoa, monetko villasukat hän on elämässään kutonut.
Ehkä kouluaikana kantapään teko tuotti ongelmia, mutta ei enää. Eija Kankaan mielestä kantapään tekeminen on kuin pyörällä ajoa: kun sen oppii, sitä ei unohda. Aktiivinen neuleharrastaja kannustaa arkaa kutojaa rohkeasti tarttumaan neulemalliin, sillä nykyään kantapään voi sommitella monella tavalla ja ohjeita riittää.
Hyvä peruskäyttösukka on Eija Kankaan mukaan sellainen, jonka kantapää on hyvin tehty. Että kantapää pysyy oikeassa kohdassa ja se on tarpeeksi pitkä ja leveä ja omaan jalkaan sopiva. Varren pituus on makuasia. Useimmiten Eija Kankaan sukassa on nurin oikein tehty varsi.
Isä opetti tikkaamaan
Aikanaan Eija Kangas sai ensimmäisen kutomisopin isältään.
- Kyllä se isä on, joka minut oikeaa silmukkaa on opettanut tikkaamaan. Muistan, kuinka pikkutyttönä seisoin isän jalkojen välissä ja isä opetti Samu Sirkka -puikoilla, miten tehdään silmukoita. Mallit ovat äidiltä ja mummoilta peräisin.
Eija Kangasta ovat Samu Sirkka -puikot seuranneet mukana aina. Niihin liittyy nostalgiaa, naurahtaa Eija Kangas.
Malleja riittää
Jos oikein hienoa sukkaa etsitään, se olisi Eija Kankaan mielestä pitsineuleella, palmikolla tai pintaneuleella tehty sukka. Lanka olisi tavallista ohuempaa, ei ihan perinteistä villalankaa. Varsi voisi olla vielä hiukan tavallista pidempi.
Kudontaoppaista on löydettävissä nykyään jännittäviäkin malleja. Esimerkiksi Englannista tulevissa malleissa on monimutkaisia kuvioita, pintakuviointia. Eija Kankaan kokemuksen mukaan ulkomaiset, hienot sukat on yleensä pintakuvioitu. Työtä niissä monimutkaisissa kuvioissa on sen verran, ettei sukkia televisiota katsellessa voi tehdä. Keskittymistä vaaditaan.
Mikä tekee villasukasta niin kotoisan ja mukavan vaatekappaleen? Eija Kangas aprikoi, että sukat ovat kotoisat ja lämpimät, kun ne on saatu vaikkapa mummolta, äidiltä tai ystävältä ja niihin liittyy mukavia, lämpimiä ajatuksia.