- Tähän tämä nyt loppui, Kuitunen sanoi.
Kuitusen kilpailun dramaattisin hetki oli kaatuminen kahdeksan kilometrin hiihdon jälkeen. Kuitunen kävi lepikon puolella ja loukkasi rytäkässä kyynärpäänsä.
- Laskussa oli ura keskellä, jossa on vain kovaa lunta. Minulla tökkäsi suksi siinä ylhäällä, ajauduin uralta pois pehmeälle lumelle ja sen jälkeen ulos ladulta. Sen jälkeen tökkäsi vielä pahemmin ja menin lepikkoon. Menin sinne ihan päistikkaa, Kuitunen kertasi.
Kuitunen ei suostunut antamaan periksi, vaan pikemminkin hän sai tuosta taistelutahtoa lisää. Eroa kärkihiihtäjiin oli kuitenkin tullut jo siinä vaiheessa puolen minuutin verran.
- Kovasti yritin ja tasaisesti nousin. Pääsi puolen minuutin päähän, mutta olihan se aika toivotonta. Minulla oli sellainen olo, että uskoin pystyväni taistelemaan kärkiporukassa, Kuitunen sanoi ääni väristen.
Loppukausi täysillä
Espoolainen ei jäänyt jossittelemaan esimerkiksi suksien vaihtoa, vaikka totesikin, että ensimmäistä vaihtoa olisi voinut miettiä vähän enemmän.
- Mutta toisaalta se oli hyvä suunnitelma, sillä sain sillä keinolla viimeiselle vitoselle parhaan parin. Jos olisin vasta kympissä vaihtanut, niin tilanne olisi ehkä ollut toisin.
Vaikka kyseessä olivat Kuitusen viimeiset arvokisat, ei hänen kautensa kuitenkaan loppunut tähän. Kysymykseen aikooko hän hiihtää esimerkiksi Salpausselällä, oli Kuitusen vastaus selvä:
- Totta hitossa aion! Loppukausi täysillä. Tänään oli tosi hyvä päivä ja hiihto oli hyvän tuntuista, hän sanoi kyyneleitä pidätellen.