Sata vuotta sitten Helsingissä asui opettajaksi kouluttautunut Hilja Onerva Lehtinen. Runoilija tunnettiin taiteilijanimellä L. Onerva ja häneltä julkaistiin myös novelleja ja neljä romaania.
Onerva nautti Helsingin kulttuurielämästä ja oli tuttu näky kaupungissa. Ajan oloon tämä nainen eli suorastaan moraalitonta elämää: asui yksin, vaihteli seurustelukumppaneita ja toisaalta oli naimisissakin pariin otteeseen. Boheemia elämää hän rahoitti pätkittäisillä sanomalehtitöillä ja ajoi kirjoituksissaan naisten asiaa, sanoo Onervaa tutkinut Anna Kortelainen.
- Onerva on merkittävä koska oli yhteiskunnallinen ajattelija, joka ajateli ääneen. Hänen toimittajan ja pamfletistin roolinsa on mulle tärkeä. Musta on korkea aika että pääsemme tutustumaan häneen tällaisena aktivistina.
- Kaikkein ajattominta hänessä oli hänen toimittajan, kriitikon ja julkifeministin roolinsa, jotka yhdistyvät hänen proosaassaan. Pidän niitä edelleen erittäin hätkähdyttävinä. Se muistuttaa joka päivä, miten tärkeää vapaus, rakkaus ja tasa-arvo meille on, sanoo Kortelainen.
Helsinki-näyttely Onervan näkökulmasta
L. Onerva nousee esiin nyt useammalla areenalla. Tammi julkaisi juuri laajan otoksen Onervan runoja. Uusi teos Onerva - kaupungin naiset on Anna Kortelaisen käsialaa ja se kuvaa Onervaa ja hänen elämänpiiriään. Ateneumin taidemuseossa kuvataan valokuvin ja taideteoksin sadan vuoden takaista Helsinkiä - Onervan näkökulmasta. Teoksissa näytetään niitä paikkoja, missä hän kävi ja mitä hän näki. Näyttelyn on suunnitellut Anna Kortelainen ja se kantaa samaa nimeä kuin Kortelaisen kirjakin.
- Onervasta tulee aivan uusia tarinoita ja taustastaan jotka viittavaat siihen puolen Helsinkiin, joka oli naisille rankka. Kaikille ei käynyt hyvin.
Onervan elämä oli intohimoista ja vauhdikasta. Runoilijan kumppanina oli niin säveltäjä Leevi Madetoja kuin runoilija Eino Leinokin. Vaikka Onerva herätti ihailua ja arvostusta, elämällä oli myös kääntöpuolensa. Onervalla oli pettymyksiä rakkaudessa ja hän sai osakseen moraalista paheksuntaa. Hän sairastui alkoholismiin, joka vei hänet myös muutamaksi vuodeksi mielisairaalaan.
Onerva palasi Helsinkiin ja nautti kaupungin kulttuurielämästä vanhaksi saakka. Kortelaisen mukaan Onervalla oli onnenhetkiä enemmän kuin ikinä runotuotannosta voi aavistaa.
- Vanhoilla päivillä sanoi, että olin nuorena niin kohtalokas ja minä vain kuolemasta puhuin, mutta olin huumorintajuinen. Onerva vei ikäänkuin synkän puolen runouteen, että kirkas puoli olisi näkynyt hänessä. Siksi tässä näyttelyssä näkyy iloinen vauhdikas puhelias hyväntuulinen Onerva, iloitsee Kortelainen.
Elikö Onerva sitten onnellisen elämän?
- Sitä en osaa sanoa, kuinka pitkään hän mahtoi olla nuorena onnellinen. Vanhana hän ihan selvästi oli. Kun hän oikein vanhana istui kirjoituspöydän ääressä, hän sanoi, että kärsimys ei ollut turhaa, hymyilee Kortelainen.
L. Onerva kuoli Helsingissä 70-luvun alussa 89-vuotiaana.
