Keski-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuus ry:n Tuija Isopahkalan sormissa kuparilanka taipuu nopeasti. Snuuraaminen on käsityöihmiselle tuttua puuhaa.
- Termi tulee slovakian kielen sanasta snúra eli punos. Kyseessä on käsityötekniikka, jossa jonkin tuotteen päälle tehdään punosta.
Sana on suomen kielessä vieras, mutta itse tekniikka tunnetaan ympäri maailmaa. Suomeen se rantautui merimiesten mukana.
- Tämä muistuttaa itse asiassa enemmänkin ompelua kuin punontaa. Ainakin munan päällystämistekniikka on vähän niin kuin pykäpistoa, Isopahkala kuvailee.
Snuuraus tekee munasta kestävän
Ainakin merimiehet ovat käyttäneet snuurausta muihinkin tarkoituksiin kuin koristeluun. Esimerkiksi vesi- ja viinipulloja on päällystetty paksulla juuttinarulla, jotta lasi olisi kestävämpää.
- Täällä Kankurissa aidot, puhalletut kananmunat ovat kestäneet jopa vuosia, kun niiden päälle on punottu ohut metallilanka, kertoo Tuija Isopahkala.
Kun snuurataan kananmunaa, tulee mukaan myös filosofinen näkökulmaa. Munan ympärille punottu lanka suojaa herkkää ja helposti särkyvää sisältöä.
- Toki kyse voi olla ihan puhtaasta koristelustakin. Kiiltävä lanka tekee munasta kauniin. Esimerkiksi kuparilanka soveltuu tarkoitukseen hyvin, Isopahkala neuvoo.
Langan on oltava taipuisaa, joten tavallinen metallilanka ei sovi snuuraukseen. Taitavat askartelijat tekevät yhtenäisen punoksen jopa kolmen metrin langanpätkästä.
Askartelu rentouttaa
Snuuraamiseen ei ole pakko käyttää oikeaa kananmunaa. Puumunan kanssa ei tarvitse olla ihan yhtä varovainen.
- Munan voi maalata tai vaikkapa kuvioida kankaalla, ennen kuin lanka punotaan sen ympärille. Etenkin tummat värit sopivat yhteen kellertävän kuparilangan kanssa, sanoo Tuija Isopahkala.
Snuuraaminen vaatii tekijältä varovaisuuden lisäksi sorminäppäryyttä. Askarteleminen ei onnistu kiireessä, joten snuuraus sopii Isopahkalan mukaan hyvin pääsiäisajan hiljentymis- ja rentoutumiskeinoksi.
- Valmis snuurattu muna sopii sekä roikkumaan ikkunalle että pöytäkoristeeksi, hän vinkkaa.