Sarsalanojan vesi kiemurtelee hyvin hitaasti laajan kanavasuiston läpi ennen kuin laskee Tuusulanjärveen Keski-Uudellamaalla. Suomen suurin teko-kosteikko, eräänlainen ihmisen rakentama suuri, sokkeloinen sakkakuppi, valmistui viime vuonna. Ennen oja laski suoraan järveen, nyt vesi puhdistautuu kosteikossa noin vuorokauden.
- Vedet tulevat kosteikon toisella puolella olevasta tulouomasta kosteikkoon, viivähtävät hetken ja poistuvat kosteikon toisesta päästä järveen. Sinä aikana kiintoaineet ja ravinteet puhdistuvat vedestä, esittelee maatalouden ravinnekuormitukseen perehtynyt Suomen ympäristökeskuksen tutkija Markku Puustinen kosteikon reunalla.
Kosteikkoja rakentamalla voitaisiin vähentää maanviljelyksen ravinnekuormaa Puustisen laskelman mukaan viitisen prosenttia. Tutkija kaipaisikin Suomeen jo kosteikkobuumia. Vielä sellaista ei ole nähty, vaikka maanomistajat voivat saada tästä vuodesta lähtien korotettua EU:n erityistukea kosteikkojen rakentamiseen.
Sana "erityistuki" hirvittää viljelijää
Maanviljelijä Jukka Lassila, 31, on tehnyt jo paljon vesiensuojelun eteen. Merkittävin teko oli luomuviljelijäksi ryhtyminen 19-vuotiaana vuonna 1998. Luomupeltoon ei panna kemiallisia lannoitteita. Lassilan kynnetyn pellon ja Tuusulanjärven välissä on myös suojavyöhyke, joka vähentää ravinteiden huuhtoutumista.
Lassilan mukaan järvestä tulee itse asiassa enemmän tilan pelloille ravinteita kuin pelloilta valuu järveen. Järvestä niitettyjä vesikasveja kompostoidaan tilalla, ja saadut ravinteet levitetään pelloille.
- Toinen hoitotoimenpide on hoitokalastus. Sitä kautta tulee toinen mokoma ravinteita pois vesistöistä, Lassila toteaa.
Kosteikon rakentamiseen Lassila ei omalla panoksellaan osallistunut, koska se oli julkisen rahan hanke. Hän kuitenkin epäilee, että maanomistaja-maanviljelijät vierastavat kosteikkotukea EU:n byrokratiahetteikön takia. Lassila sanoo, että jokainen erityistuki lisää valvontaa entisestään.
- Riski siihen kasvaisi huomattavasti, että löytyy jotain mitättömän pientä huomautettavaa ja myös muita tukia perittäisiin takaisin, viljelijä pohtii.
Kosteikkoja voisi olla peräti 50 000
Kosteikkoja on rakennettu Suomessa vasta noin viisisataa. Kosteikkojen hoitosopimuksia oli voimassa viime vuoden lopussa alle kolmesataa. Tutkija Markku Puustisen laskelmien mukaan Suomessa voisi olla 45 000 - 50 000 kosteikkoa. Sen verran on paikkoja, joihin kosteikon voisi hyvin rakentaa.
Vuosina 2008-2009 kosteikon perustamiseen saattoi saada erityistukea enintään 4000 euroa hehtaaria kohti. Tänä vuonna hehtaarituki korotettiin enintään 11 500 euroon.
Ryntäystä tukien haussa ei ole tapahtunut. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan vireille on tullut noin 40 kosteikkohanketta, joihin on myönnetty avustusta yhteensä noin puoli miljoonaa euroa. Keskimäärin tukea on siis myönnetty 12 500 euroa hanketta kohti.
Kurkiaura, haikaroita, merihanhi ja muita siipiveikkoja
Kosteikot ovat hintansa väärtejä, sillä ne lisäävät ja säilyttävät luonnon monimuotoisuutta. Ne ovat myös erinomaisia lintujen levähdys- ja pesintäpaikkoja.
Perjantaina Tuusulanjärven kosteikon alueella ja viereisellä tulvapellolla levähti muun muassa harmaahaikaroita, merihanhia, laulujoutsenia, jouhisorsia, haapanoita ja taveja. Kahdeksan kurkea suoritti näyttävän ylilennon.
Tuusulanjärvi on yhden päämuuttolinjan alla, kertoo havaintoja tehnyt lintuharrastaja Mika Ylinen.
- Peltoalueita ja vettä. Sehän on sopiva levähdyspaikka. Tämä on sisämaan paikaksi varsin hyvä keväisin ja syksyisin, järvenpääläinen Ylinen iloitsee.