Laura Saarenmaa teki Sinkkuelämää -sarjasta pro gradu -työnsä vuonna 2002. Hän tarttui aiheeseen, koska kiinnostui sarjassa käytetystä kerrontarakenteesta.
- Siinä oli minä-muotoinen kertova ääni, joka vie kohtauksia eteenpäin, avaa kuvallisen aineksen osuutta ja sitoo tarinoita yhteen. Sarjassa on runsaasti hienoja kuvallisia ja kerronnallisia keinoja, jotka tuntuivat tuoreilta sarjan käsittelytavan ja aihepiirin tapaan.
Sinkkuelämää-sarja puhutti ilmestyessään muun muassa siksi, että naiset puhuivat suoraan ja kiertelemättä mieskokemuksistaan.
- Sarja oli tässä suhteessa avaus samalla lailla kuin 1990-luvulla ilmestynyt Helen Fieldingin romaani Bridget Jonesin päiväkirja. Se kuvasi myös yksin elävän nuoren aikuisen identiteettiä.
Herutusta loppuun asti
Uuden Sinkkuelämää 2 -elokuvan keskiössä on tietysti televisiosta tuttu naisnelikko Carrie, Miranda, Charlotte ja Samantha iloineen ja suruineen. Mikä heissä kiehtoo naiskatsojia?
Tutkijan mielestä kyse ei ole niinkään sarjan päähenkilöiden vetovoimasta, vaan siitä, että Sinkkuelämää osuu johonkin ajassamme olevaan.
- Tv-sarjat olivat esimerkiksi äärimmäisen hyvin kirjoitettuja ja toteutettuja. Niihin verrattuina molemmat elokuvat ovat olleet selvästi heikompia, Laura Saarenmaa huomauttaa.
- Tietysti elokuvan tuotantotapa on täysin toinen, ja tässä on selvästi meneillään niinsanotusti "viimeisten kermojen kuorinta" -menetelmä. Pyöräytetään koko tähtikaarti vielä kertaalleen yhdessä, niin saadaan vielä viimeisetkin mehut herutettua ideasta. Tarinallinen aines jää kovin heikoksi ja ohueksi.
Epämääräisyys houkuttaa
Sinkkuelämää-ilmiössä leimallista on myös sen ympärillä leijuva tietty salamyhkäisyys.
- Keskeistä tässä ovat ympärillä olevat lehtitiedot, juorut ja etukäteisinformaatio tuotannon kalleudesta - ne kaikki ovat osa elokuvailmiötä.
Elokuvan katsojan oletetaan jo tuntevan henkilöhahmot ja heidän taustansa. Näin esimerkiksi päähenkilöiden eroavaisuuksia ei tarvitse erikseen pedata tai pohtia - elokuva nojaakin hyvin vahvasti tv-sarjan materiaaliin.
Sarjan alkuvuosiin verrattuna tutkijan mielestä Sinkkuelämää-elokuvissa korostuu elintason räjähdysmäinen kohoaminen naisten elämässä. Keskiluokkaisesta elämänpiiristä on siirrytty tähteyteen ja glamouriin.
- Sarjan kummassakin elokuvassa korostuu merkkivaatteiden ja kauniiden ihmisten lisäksi matkailu. Se muistuttaa, että reissuun pitää päästä - tosin jäin itse pohtimaan naisten Abu Dhabi-matkaa, joka oli mielestäni aika erikoinen ratkaisu, tutkija miettii.
Kuka uskaltaa ikääntyä?
Laura Saarenmaan mukaan Sinkkuelämää-elokuvasta on tullut naisille yhdessä jaettava elämys, jota voidaan odottaa ja johon menemistä suunnitellaan tyttöporukassa etukäteen.
- Jos elokuva on kehno, sitä ei mennä katsomaan sen takia, että se olisikaan erityisen hyvä - kyse on siitä, että saadaan vielä kerran jakaa elämys yhdessä.
Loppuuko Sinkkuelämän kaari koskaan? Laura Saarenmaa muistelee sarjan gradussaan epäilevänsä, etteivät päähenkilöt voisi koskaan mennä naimisiin - silloin tapahtuisi sarjan logiikan vastainen sulkeuma.
- Olin väärässä, enkä enää uskalla arvailla mitään. Kaikenlaista voi vielä Sinkkuelämässä tapahtua, mutta olisi hieno ajatus nähdä naisten joskus ikääntyvän, tutkija heittää.
