Pussiliito-orava eli sokeriorava vetää mieluusti lonkkaa piilossa kevätauringon paisteelta. Hiljainen rapina kuitenkin paljastaa sokerioravaperheen kätkeytyneen häkin pohjalla olevien sanomalehtien alle turvaan.
Kun lehtiä raottaa vain muutaman sentin, kuuluu ennalta arvaamatta äänekäs, liki kissamainen sähinä, mitä on pakko säpsähtää.
- Ne ei nyt oikein tykkää häirinnästä ja valosta. Ne torkuskelee päivällä ja villiintyy iltasella. Näillä on muutamia erikoisia äännähdyksiä, joista tämä on erikoisin. Toinen ääni kuulostaa aivan pienen koiran haukunnalta, omistaja Eila Lampi opastaa.
Pian häkissä alkaa vipinä. Pienten vikkelien jalkojen perässä on hankala pysytellä. Varsinkin kun samalla täytyy varoa etteivät ne karkaa häkin avoimesta raosta ulos. Pariin otteeseen niin Eilalle on käynyt.
- Toinen pääsi yön aikana häkistä ulos. En ymmärrä vieläkään miten se tapahtui. Aamulla menin hakemaan kaapista jotakin ja kun avasin oven, tuijottivat suuret silmät suoraan minua. Säikähdin ja pamautin oven paniikissa kiinni. Kohta ymmärsin että se on sokeriorava. Meni kyllä tovi ennen kuin sain sen kiinni, Eila kertoo nauraen tapahtunutta.
Pussieläimen metkut
Pieni, noin hiiren kokoinen sokeriorava on ongelmallinen kalastettava, sillä sille on suotu lentämisen jalo taito, aivan kuten liito-oraville. Sukupuolten välillä on eroa; esimerkiksi naaras ei välitä ihmisestä niin paljon, mutta uros on utelias ja haluaisi tehdä koko ajan tuttavuutta.
Lisäksi sokerioravat lisääntyvät aivan kuten kengurut.
- Poikanen tulee hyvin kehittymättömänä mahasta pihalle. Silloin se on riisijyvän kokoinen. Emo nuolee reitin vatsakarvoihinsa mitä myöten poikanen kiipeää pussiin ja kehittyy siellä 75 vuorokautta. Nämä ovat pussieläimiä, eivät jyrsijöitä, Eila täsmentää.
Oravat etsivät uutta kotia
Kangasniemeläisen Eila Lammen kotiin sokerioravapariskunta päätyi sattumusten kautta. Muutama vuosi sitten Hämeenlinnalaisessa eläinkaupassa esillä oli muutama sokeriorava, joihin Eilan sydän suli välittömästi. Myös rakkaus muihin eläimiin on huomattavissa esimerkiksi taustalla sirkuttavista linnuista ja ympärillä poukkoilevista viidestä chihuahuasta.
- Mikäli meillä ei ole ollut jotakin eläintä, niitä ei ole edes olemassa, Lampi hymyilee.
Nyt eläin- ja etenkin oravaharrastus on kuitenkin käynyt liian raskaaksi, koska sokerioravat vaativat paljon huomiota.
- Tuntuu, että sokerioravat jäävät koko ajan liian vähälle huomiolle, joten on parempi etsiä uusi harrastaja heille. Aika ei enää riitä, Eila tuumaa harmissaan.
Eila suosittelee sokerioravia pitkäjänteisille ihmisille. Suuritöinen ja hitaasti kesyyntyvä lemmikki on kuitenkin kaikessa ihanuudessaan palkitseva. Parhaimmillaan sokerioravista saattaa saada taskussa kuljetettavan lemmikin.