Ketoaukiolla merenniemessä Raahen kaupungin lähistöllä kukoistaa ahomansikka. Aluetta Kasviatlakseen kartoittaa raahelainen puutarhuri Jari Särkkä. Kartoittajan varusteisiin kuuluu kynä, kasvien havaintolomake ja tässä tapauksessa meren rannalla tarpeelliset kumisaappaat. Havainnot tehdään neliökilometrin ruudulla kerrallaan.
- Kierrellään se neliökilometri, katsotaan eri luontotyypit ja kaikki kasvilajit, useampi tunti siihen pistetään, Särkkä sanoo.
Raahen seudulla runsaimmilta ruuduilta löytyy yli kaksi sataa lajia. Kituliaalla rämeellä määrä voi olla reilusti alle sata. Kasviatlakseen kirjataan Suomen luonnonvaraiset kasvilajit pikkuriikkisestä hentosätkimestä suureen tammeen.
- Vaikeinta on ehkä heinien tunnistaminen, koska ne muistuttavat toisiaan.
Kedolta löytyy myös pohjannoidanlukko, harvinainen pieni sanikkainen. Ahomansikan tavoin noidanlukon elinpiirit kapenevat, kun kedot synnyttänyt ja ylläpitänyt karjan laiduntaminen maastossa on loppunut ja päästöjen aiheuttama pusikoituminen jatkuu.
Haasteena äskeinen jääkausi
Jos tunnistus ei onnistu maastossa, Särkkä ottaa näytteen mukaansa ja määrittelee sen kotona kirjallisuuden avulla. Hankalimmissa tapauksissa näyte lähetetään kasvimuseoon. Jos tunnistus ei ole sielläkään ole varma, sitä ei merkitä kasvikartastoon.
Kasvitieteilijöiden mukaan jääkaudesta kulunut 12 000 vuotta on niin lyhyt aika, että monien lajien eriytyminen omikseen on auttamatta kesken. Tämä aiheuttaa botanisteille harmaita hiuksia mm. liuskakämmeköiden tunnistamisessa.
Vain viidenkymmenen metrin päässä ketoaukiosta löytyy toisenlainen luontotyyppi ja vihnesara, joka kasvaa Suomessa vain Perämeren rantaniityillä. Vihnesara on perua jääkauden jälkiajoilta, jolloin Perämerta ja Vienanmerta yhdisti salmi.
Kartoittaja huomaa muutoksia
Kolmatta vuosikymmentä kasvikartoitusta harrastava Särkkä on huomannut myös muutoksia lajistossa.
- Esimerkiksi Ruijanesikon eli entisen Siperianesikon määrä on romahtanut sitten 1980-luvun. Ennen rantaniityt olivat siitä ihan violettina, nyt yksittäisiä kappaleita ja paikkoja on vähän.
Syynä vähenemiseen pidetään veden ravinnekuorman kasvun kiihdyttämää rantaniittyjen umpeenkasvua. Taantuneiden lajien tilalle tulee uusia tulokkaita, puutarhakarkulaisia ja rikkaruohoja. Särkkä kertoo esimerkiksi löytäneensä läheisen terästehtaan ulkomaisen kierrätysrautaromun liepeiltä lukuisia lajeja, joita ei Suomessa ole aiemmin ollut.
Missä kasvaa ahomansikka
Kasviatlas ei ole täydellinen, virheetön ja yksityiskohtainen. Se kertoo havaintoihin pohjautuen suurpiirteisesti missä päin Suomea kasvia kasvaa. Esimerkiksi ahomansikkapaikan atlas paljastaa neliöpeninkulman tarkkuudella.
Läheskään koko maata ei ole kartoitettu. Valkoisia alueita on esimerkiksi Keski-Suomessa. Tarkka kartasto on vaikkapa Käsivarren suurtuntureiden alueella sekä Oulun ja Raahen seudulla.
Raahen seudun kartoitus on paljolti juuri Jari Särkän ansiota. Mutta miten Perennataimiston yrittäjältä riittää virtaa vapaa-ajalla ruutujen haravointiin maastossa?
- Ihmisellä on hulluja harrastuksia. Paljonhan on niitä, jotka ajavat puoleen Suomeen jonkun linnun perässä. Tämä on vähän samanlaista, mutta ei ehkä niin hillitöntä bongaamista, Särkkä vastaa.