Aamu-tv:ssä vierailleet Jorma ja Päivi Tuomi-Nikula halusivat kirjoittaa kirjan Suomea hallinneesta tsaari Nikolaista, sillä heidän mielestään aiemmat kirjat eivät ole ottaneet huomioon suomalaisten näkökulmaa.
Jorma Tuomi-Nikulan mukaan Suomi oli suurvallan kannalta sikäli pieni juttu, ettei maata edes mainita kaikissa tsaarista tehdyissä historiankirjoissa.
- Venäjällä oli paljon muitakin alusmaita, mutta tietysti meille suomalaisille on hyvin tärkeätä, että mitä tapahtui Nikolain ja meidän välillämme, hän perustelee.
Muutokset sytyttivät vastarinnan
Yksi kirjassa esille nousevia teemoja on terrorin aika Suomessa. Nikolai II oli alkujaan suomalaisten keskuudessa pidetty, sillä häntä pidettiin länsimielisenä ja uudistusmielisenä, nuorena ja edustavana. Vuonna 1898 Nikolai II nimitti Suomen kenraalikuvernööriksi Nikolai Bobrikovin, ja tämä oli merkittävä käänne tsaarin ja suomalaisten suhteissa.
Tarkoituksena oli valmistella Suomea sotaa varten, mutta suunnitelmat aiheuttivat voimakasta vastarintaa.
- Kun Bobrikov oli tullut Suomeen, hän ilmoitti ensimmäiseksi, että nyt alkaa muutos: ryhdytään opiskelemaan venäjän kieltä kouluissa, muutetaan lakeja ja niin edelleen. Eikä sitten kauaa kestänytkään, kun hänet ammuttiin, Jorma Tuomi-Nikula tiivistää.
Tämän jälkeen vastarinta voimistui edelleen ja Tuomi-Nikulan mukaan voidaan puhua jopa suomalaisen terrorin ajasta. Kaikkiaan 26 ihmistä sai surmansa erilaisissa iskuissa, jotka toteutettiin pommein ja pistoolein. Tuomi-Nikula näkee yhtymäkohtia jopa Pohjois-Irlannin tilanteeseen.
- Iskujen kohteina oli venäläisiä virkamiehiä ja poliiseja, mutta yllättävän paljon myös suomalaisia. Jos joku oli liian venäläismielinen, hänen henkensä oli todella löyhässä, Tuomi-Nikula kertoo.
Toiminta oli lopulta hyvin järjestäytynyttä. Venäläismielisten suomalaisten nimiä julkaistiin mustakantisissa kirjoissa, ja jopa koulupojat ryhmittyivät omaksi Verikoirat-nimiseksi järjestökseen. Vastarinta sai tukea viranomaisilta, jotka varoittelivat etukäteen, mikäli venäläiset olivat tulossa tekemään pidätyksiä.
Heikko ja arka, mutta perhekeskeinen
Päivi Tuomi-Nikula keskittyi kirjassa tsaarin perhe-elämään ja vapaa-aikaan. Nikolain yksityiselämää on tallennettu melko hyvin, sillä aktiivisen kirjeenvaihdon lisäksi tsaari kirjoitti yksityiskohtaisia päiväkirjoja.
Tsaarilla oli useita lomapalatseja, mutta hän viihtyi silti erityisesti Suomessa, Vironlahden saaristossa. Nikolai II teki retkiä myös mantereelle ja viihtyi hyvin yksikseen.
- Hän saattoi kävellä mantereella ikään kuin itsekseen, niin että vartijat seurasivat häntä kauempaa piilosta. Kun alamaisia tuli vastaan ja tervehti tsaaria, vastasi hän suomeksi "Jumal antakoon", Päivi Tuomi-Nikula kertoo.
Päivi Tuomi-Nikulan mukaan tsaari oli koko elämänsä hyvin voimakastahtoisten ihmisten ympäröimä. Hänen isänsä Aleksanteri III oli hyvin voimakastahtoinen, samoin hänen äitinsä Tanskan prinsessa Dagmar. Myös Nikolain puoliso vaikutti tsaarin ajatuksiin, varsinkin viimeisinä vuosina.
- Nikolai yhtyi aina sen henkilön mielipiteisiin, jonka kanssa hän oli viimeksi puhunut. Nikolaista on sanottu, että hän oli kuin vesi kämmenellä, eli hänestä oli hyvin vaikea saada minkäänlaista otetta, Päivi Tuomi-Nikula kertoo.
Perheen etu oli Nikolaille usein maan etua tärkeämpi. Tsaarin päiväkirjoista voi lukea, kuinka hän ummisti silmänsä tulevalta vallankumoukselta ja keskittyi sen sijaan perheensä pieniin arkipäiväisiin tilanteisiin. Tämä saattoi lopulta sinetöidä myös hänen kohtalonsa.
- Venäjän historian dramaattisimpien tapahtumien aikana hyökkäyksistä saattoi olla yksi pieni lause hänen päiväkirjassaan. Muutoin hän kirjoitti säästä, teehetkistä, Olja-tädin vierailuista ja rakkaan vaimon jalkasäryistä, Päivi Tuomi-Nikula kuvailee.