Turvetta on nostettu turvesoilta 1960-luvulta lähtien. Turpeennoston vaikutuksista maan vesistöihin puuttuu kuitenkin kokonaisvaltainen selvitys.
Ympäristöviranomaiset kuvaavat turvetuotannon vaikutukset vesistöihin typpi- ja fosforipitoisuuksina, turpeennoston osuus on silloin hyvin pieni, keskimäärin alle yksi prosentti. Maatalouden aiheuttama typpi- ja fosforikuorma vesistöihin on suurin kaikesta vesistökuormituksesta - 60 prosenttia. Turveteollisuus lainaa mielellään näitä ympäristöviranomaisten tutkimustuloksia. Näin mitattuna tupeennostolle ei juuri synny vesistövaikutuksia.
Humus- ja kiintoaine haittaavat virkistyskäyttöä
Järvien ja jokien virkistyskäyttäjiä, kalastajia ja mökkiläisiä ärsyttää kuitenkin eniten turpeennoston aikaansaama humus- ja kiintoaine.
Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava vahvistaa, että kunnon vertailua maatalouden, metsätalouden ja turvetuotannon aikaansaamista vesistöpäästöistä on huonosti saatavilla. Lisäksi fosforin ja typen mittaaminen turvetuotannon päästöistä ei ole Sulkavan mukaan järkevää.
- Tosiasia on juuri se, että kiintoaines- ja humuskuorma on turvemaiden erityisongelma, ei turpeesta irtoa fosforia, koska turpeessa ei ole fosforia.
Turpeennoston kiintoainepäästöt suuria
Vesistöissä maa-, metsä- ja turveteollisuuden aiheuttamat kiintoaineet sekoittuvat toisiinsa.Turpeennoston kiintoainepitoisuuksista on kuitenkin laskelmia, kertoo ylitarkastaja Kirsi Kalliokoski Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta.
- On olemassa taulukko, jonka perusteella turpeen keskimääräinen kiintoainepitoisuus vesienkäsittelyjärjestelmien jälkeen on noin 100 grammaa hehtaarilta päivässä, vuoden jokaiseksi päiväksi laskettuna.
Ylitarkastaja Kirsi Kalliokoski arvioi, että luku on suuri, sillä turvesuon keskikoko on 100 hehtaaria ja mittaustulos lasketaan vuoden jokaisena 365 päivänä .
Laskelman perusteella vedessä lilluva kiintoainepitoisuus nousee vuodessa jo 3 650 000 g. Turvesoiden käyttöikä on keskimäärin 20-30 vuotta
Turvetuotannon humuspäästöt olivat 1960- ja 1970-luvuilla vielä suurempia. Silloin turvealueilta valuvia vesiä ei puhdistettu lainkaan.
Ylivuotoja tapahtuu turvesoilta
Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava sanoo, että turvealueiden ylivuodot ovat tavallisia.
- Kuormitusluvuissa ei usein edes näy huippupäästöpäivät kuten ukkoskuuron tai tulvan jälkeisiä päiviä. Muutama sateisin päivä tuottaa yli 90 prosenttia näistä kiintoainepäästöistä vesistöihin. Jos nämä päästöt jäävät ulos ominaiskuormitusluvuista, lopputulos on vielä pahemman näköinen.
Vanhoilta soilta lähtee Sulkavan mukaan myös helpommin liikkeelle päästöjä, kun mennään syvempiin turvekerroksiin. Sulkavan mukaan turvesuolta tuleva kiintoaine ja humus kertyy alapuolisten järvien syvänteisiin ja pohjiin, ihmisten hiekkarannoille ja mökkipihoille.
- Se aiheuttaa myös järven syvänteissä hapettomuutta ja vapauttaa järvien pohjassa maatalouden tai jätevesien tuomaa fosforia, joka lähtee liikkeelle turvelietteen aikaansaamana.
- Lisäksi kiintoaine aiheuttaa järven pohjissa jopa metaanin tuotantoa.
Mökkien arvot laskevat
Rantojen ja mökkien arvot laskevat, kun turvemoska lilluu järvissä.
- Jos vesistö rehevöityy yhteisvaikutusten seurauksena, kiinteistön ja ranta-alueen arvo laskee selkeästi, Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava sanoo.
- Esimerkkejä on ollut, kun vuokrataan mökkiä turisteille. Alkaa tulla valituksia siitä, että järvi on uimakelvoton tai täytyy käydä pesulla sen jälkeen kun on käynyt uimassa. Sitten herää kysymyksiä, voiko vuokrausta jatkaa. Tällä on ihan suoria taloudellisiakin vaikutuksia.
