Kasvatustieteiden maisteri Helena Koskela työskenteli Nordean kehityspäällikkönä eläkeikään asti. Jäätyään syyskuun alusta eläkkeelle hän on nauttinut kiireettömistä aamuista. Siitä, ettei tarvitse rientää junalla töihin vaan voi rauhassa nauttia aamukahvia. Silti uuteen rooliin pujahtaminen ei ole helppoa pitkän ja kiireisen uran jälkeen.
- Aluksi näin painajaisia, että olin kadottanut työpaikan avaimet, naurahtaa Helena Koskela.
Suorittamisesta on vaikea päästää irti. Usein iltaisin tuore eläkeläinen ajattelee, että ei ole saanut koko päivänä mitään aikaiseksi. On hankala heittäytyä yhtäkkiä vain oleskelemaan, koska työelämässä oli kokoajan tavoitteita ja piti olla tehokas.
Työelämän kurimus ei irrota otettaan
Pohdittuaan tuoreena eläkeläisenä työelämää, Koskela on huomannut paineiden lisääntyneen. Kehittynyt tietotekniikka on hyvä asia, mutta toisaalta se on lisännyt kiireitä. Ihmisen täytyy olla aina tavoitettavissa ja irtaantuminen työasioista päivän aikana on mahdotonta. Usein irtiotto ei onnistu edes viikonloppuna.
- Sähköposteihin on vastattava kokoajan ja puhelin on aina oltava mukana. Työpäivään ei enää sisälly rauhallisia taukoja. Tämä koskee erityisesti ihmisiä, jotka niin sanotusti tekevät työtä ”päällään”.
Työelämässä täytyy tapahtua muutoksia, jos ihmiset halutaan pitää kauemmin töissä. Ihmisten on itse haluttava pysyä töissä, jos työuria aiotaan pidentää. Työelämässä on turha olla, jos motivaatiota ei riitä. Muutoksen pitäisi Helena Koskelan mukaan lähteä jo nuorista.
- En ymmärrä välivuosia, minusta nuoren olisi heti päästävä opiskelemaan ja sen jälkeen suoraan töihin. Nuoret eivät saisi väheksyä mitään työtä, koska kaikki lisää oppimista ja kelpoisuutta työelämässä.
Nuoret kurkottavat Koskelan mielestä nykyään usein liian varhain liian korkealle: heti korkeakoulun jälkeen pitäisi päästä esimiesasemaan ja johtajiksi.
Nuoret eläkeläiset kaipaavat toimintaa
Nykyisin puhutaan nuorista vanhoista ja vanhoista vanhoista. Aktiivisten ja paljon harrastavien eläkeläisten määrä on kasvanut voimakkaasti. Helena Koskela uskoo, että suuret ikäluokat jättävät jälkensä ikääntymiseen. Heidän jälkeensä eläkeläisiä ehkä arvostetaan aiempaa enemmän.
Koskela ihmettelee, miksei menevien eläkeläisten ostovoimaa ole paremmin hyödynnetty erilaisilla tarjouksilla. Lahdessa Sibeliustalo tarjoaa päivällä tilaisuuksia, mutta vetreät mummot ja vaarit voisivat täyttää muitakin paikkoja.
- Voisimme mennä ikätovereidemme seurassa päivällä myös elokuviin tai museoihin, jos meidät huomioitaisiin vaikka lippujen hinnassa. Tai kuntosalille. Kunnosta on pidettävä huolta, jotta voi asua kotona mahdollisimman pitkään.
Nyt Helena Koskelan uusi harrastus on keramiikkakurssi, mutta pääasiassa hän vain nauttii uudesta vapaudestaan.
- Eläkkeellä oleminen täyttää toiveeni, jos minusta tulee lapsenlapsilleni parempi mummi ja ystävilleni parempi ystävä.