- Kun 20 -vuotiaalla virolaisella ei ole omakohtaisia kokemuksia neuvostoajan elämästä, on aika kyspsynyt tuon omituisen ilmapiirin ja elämänmuodon kuvaamiseksi huumorin varjolla. Meillä vanhemmilla on puolestamme tarve eritellä noita aikoja, sanoo ENSV-sarjan ohjaaja Ain Mäeots.
Seitsenosainen minisarja valmistui minibudjetilla ja tuotantotiimi yllättyi myönteisesti, kun sarja nousi heti ETV:n katsotuimmaksi ohjelmaksi. Nyt virolaiset palavat halusta sukeltaa sunnuntai-iltaisin kitkerän-makeaan neuvostomenneisyyteensä. Sarjan uusia jaksoja työstetään kuumeisesti.
Kolme huonetta, kaksi perhettä
Sarja kuvaa Viron neuvostotasavaltaa tallinnalaisen kerrostalon asukkaiden silmin vuonna 1982. Yhdessä kerrostalon asunnossa elää kaksi perhettä. He jakavat mm. vessan, keittiön ja jääkaapin.
Toisen perheen äiti on puoluetyöntekijä, tytär innokas pioneeri ja perheen vesa suomalaisilta liikemiestaitoja Viru-hotellin kulmilla oppiva teinipoika. Perheen isä seilaa puolestaan merillä ja hänen vuoteessaan lekotteleekin äidin miesystävä etsien elämälleen tarkoitusta. Perheessä vaikuttaa lisäksi äidin isä, vapaussodan sankari ja neuvostovastainen jääräpää. Hän on ankarasti kielletyn Amerikan ääni -radioaseman jokapäiväinen salakuuntelija.
Seinän takana elävät omaa elämäänsä puolueuskollinen iäkäs äiti sekä hänen miliisin ammattia harjoittava aikamiespoikansa. Perheeseen kuuluu myös neuvostojärjestelmää tukeva isä, joka on sidottu vuoteeseen sairauden takia. Isä ei pääse keskustelemaan päivänpolttavista kysymyksistä yhteisen pöydän ääreen, joten hän huutelee naapurista paperinohuiden seinien läpi omia, järjestelmää suojelevia kommenttejaan.
Kaksinaamaiset suomalaiset
Sarjan alussa saadaan tieto Neuvostoliiton puoluejohtajan Leonid Breznevin poismenosta. Uutisen herättämät reaktiot paljastavat heti eri perheenjäsenten välillä avautuvan ideologisen railon. Breznevin poismenolle nostetaan keittiössä maljat. Ilmeet kertovat, miten syvän surun vallitessa itse kukin siirtyy seuraavan puoluejohtajan hallitsemalle aikakaudelle.
Keittiöön saadaan juuri Breznevin poismenon aikoihin väri-tv ja se käännetään hyvin usein Suomen aalloille. Kun Moskovan TV:ssä näytetään mm. Breznevin arkun hautaanlaskemisessa tapahtunut kömmähdys, on se kohta leikattu Suomen TV:n lähetyksessä pois.
Suomeen suhtaudutaan pääosin ihaillen ja suurella uteliaisuudella. Toisaalta suomalaisia pidetään hieman kaksinaamaisina venäläisten ystävinä. Liikemiesvaistojaan kehittelevä nuorukainenkin valittaa, kuinka suomalaiset turistit toisaalta hyväksyvät ruplan virallisen kurssin, mutta vaativat Tallinnassa vieraillessaan markoistaan monta kertaa enemmän ruplia. Teinin kelanauhuri soittaa usein Dingon menestyslaulua ”Autiotalossa”, joka lienee edelleen Virossa kaikkien aikojen menestynein Suomi-biisi.
Etelävirolaiset ymmällään
- Suomi oli Neuvosto-Virolle äärimmäisen tärkeä naapuri. Suomen TV:n arvo oli korvaamaton. Virallinen propaganda voi pelotella kaikissa muissa neuvostotasavalloissa kapitalismin kauheuksilla ja väittää, ettei lännen kaduilla uskalleta edes kävellä verenjanoisten kapitalistien vaaniessa. Virossa se propaganda ei mennyt läpi, koska näit tv:stä joka ilta aivan normaaleja suomalaisia arkipäivän toimissa. Näit myös sen, että pohjoisessa naapurissa toimii sanan ja ajattelunvapaus - tosin omine rajoituksineen, kertoo ohjaaja Ain Mäeots.
Suomen TV:n vaikutus piti paikkansa vain Tallinnaan ja Pohjois-Viron rannikkoseudulle. Muualla Virossa elettiin aivan toisenlaisessa tiedotusilmastossa.
ENSV-sarjan etelävirolaiset katsojat eivät olekaan tunnistaneet sarjan tallinnalaisperheiden iloja ja murheita omikseen keskusteluportaaleissa käydyissä keskusteluissa. Neuvosto-Viro oli tässäkin suhteessa kaksijakoinen yhteiskunta. Sarja saa suomalaisen katsojan ihmettelemään mm. sitä, miten paljon virolaiset tiesivät 30 vuotta sitten Suomesta ja kuinka vähän suomalaiset olivat perillä virolaisten arkielämästä Suomenlahden eteläpuolella.
Ammattiyhdistys oli matkatoimisto
ENSV –sarjaan on upotettu myös pätkiä aikauden uutisista sekä tietoiskuja neuvostoyhteiskunnan avainsanoista. Sellaisia olivat mm. ”Rahvamalev”, näennäisesti vapaaehtoiset miliisin apujoukot, jotka koostuivat tavallisista kansalaisista. Rahvamalev komennettiin mm. ennen joulua rekisteröimään kirkossa kävijät ja ilmoittamaan käytöksestä asianomaisten henkilöiden työpaikoille.
Myös neuvostomallinen ammattiyhdistys kaipaa valaistusta, koska sillä ei ollut mitään tekemistä mm. suomalaisten tunteman ay-liikkeen kanssa. Viron ammattiyhditys keskittyi jakamaan uskollisille työntekijöille lähinnä matkoja Mustanmeren lomakohteisiin sekä ostolupia Zaporozets- tai Ziguli -merkkisen neuvostoautojen ostamiseksi.
ENSV:n johtoa ei loukata
Monet virolaiset pitävät Sofi Oksasen ”Puhdistus” -näytelmää ja kirjaa liian raakoina ja jopa virolaisia loukkaavina teoksina. Virolaisten itsensä tekemä tv-sarja ENSV on puolestaan rakennettu niin, ettei sen sisällöstä voi juuri kukaan loukkaantua. Mennyttä systeemiä kyllä kirotaan turvallisessa seurassa, mutta esimerkiksi neuvostojärjestelmän virolaiset tukihenkilöt jätetään kohteliaasti taustalle.
Vain entinen puoluejohtaja Karl Vaino hymyilee leveästi sarjan jokaisessa osassa ikäänkuin nauraen katsojien kanssa historiaan jääneen aikakauden absurdiutta. Järjestelmän pimeimmät puolet jäävät huumorisarjassa vaille sohaisua. Sarjan teksti on näennäisesti vaaratonta ja soljuvaa arkipuhetta. Mutta virolaiset oppivatkin jo neuvostoaikana lukemaan rivien välit ja samaa taitoa vaaditaan ENSV –sarjan kaikkien piirteiden ymmärtämiseksi.