Porissa nykyään asuva Arto K. Penttilä tutustui Irwin Goodmaniin musiikin kautta, sillä hän soitti 70-luvun puolivälissä rumpuja Irwinin yhtyeessä.
- Tai ei se mikään yhtye ollut, se oli sellainen ryhmä rämä, Penttilä muistelee.
Irwinin mukana Suomeen
Penttilä asui 70-luvun alkupuolella Göteborgissa. Eräänä kertana Irwin Goodman tuli keikkailemaan samalle paikkakunnalle, tällä oli keikka kahtena iltana peräkkäin. Penttilä päätti tarjota taiteilijalle yösijaa. Penttilän vaimo ei kuitenkaan pitänyt aamuyön tunteina kotiin tulleesta kaksikosta, jolloin Irwin houkutteli Penttilän takaisin Suomeen.
- Irwin sanoi "mitäs tuon akan kanssa tappelet, lähde Suomeen". Soitin saman tien lentoyhtiöön ja sillä tiellä olen edelleen, Penttilä muistelee.
Kaksi roolia
Penttilä asui vajaan vuoden ajan Irwinin kotona Lielahdessa. Hän toimi muun muassa talonmiehenä, autonkuljettajana ja koiranhoitajana. Tuona aikana Penttilä oppi tuntemaan Irwin Goodmanin ja Antti Hammerbergin eron.
- Irwin oli showmies, joka uhosi. Mutta Antti eli Ana ei uhonnut, Penttilä sanoo.
Penttilän mukaan Antti Hammerberg oli pelokas, rauhallinen ja rakastava. Hänellä oli erittäin lämmin suhde muun muassa äitiinsä, joka puolestaan oli usein huolissaan pojastaan.
- Vaikka Antti eli kossulla ja vissyllä, niin silloin kun äiti tuli käymään, oli Antti porkkanakuurilla. Antti arvosti äitiään, Penttilä sanoo.
Aplodeja ilman ääntäkään
Irwin Goodman tunnetaan erityisesti reippaasta ja viinanhuuruisesta elämäntyylistään. Sen sai tuta myös Arto K. Penttilä, joka kertoo laulaneensa bändikavereineen monta laulua Irwinin puolesta.
- Jos taiteilijalle sattui satunnainen "keuhkoputkentulendus", niin me otimme hänen mikrofoninsa irti vahvistimesta. Heitettiin komppia pohjalle ja bassoa päälle. Irwin tuli lavalle hattu silmillä ja valot oli himmeällä. Yleisö taputti Irwinille, vaikka Irwinin ääntä ei kuultu lainkaan. Minä ja Markku Laamanen lauloimme biisit läpi, Penttilä paljastaa.