Susan Abulhawan juuri suomeksi ilmestynyt romaani Jeninin aamut kertoo palestiinalaisen pakolaisperheen tarinan 1940-luvulta 2000-luvulle. Perhe joutuu jättämään oliivitarhansa, ja sen jäsenet kokevat mitä väkivaltaisimpia kohtaloita. Henkilöt ovat fiktiota, mutta tarinan taustat faktaa, Abulhawa kertoo.
- Henkilöt olen keksinyt, mutta tapahtumat ja taustat ovat tutkittua historiallista totuutta. Lisäksi kirjassa on yksi orpokodista kertova luku, joka on omaelämänkerrallinen. Itseni sijasta orpokodin asukkina vain on yksi romaanini päähenkilöistä.
Susan Abulhawa syntyi vuonna 1967. Samana vuonna Israel miehitti vielä itsenäisinä olleet palestiinalaisalueet ja Abulhawan vanhemmat pakenivat. Tytär varttui pakolaisuudessa, kunnes teini-ikäisenä muutti Yhdysvaltoihin. Hän kirjoitti palestiinalaisten kokemukset romaaniksi, koska palestiinalaisilta on hänen mukaansa viety heidän historiansa.
- Koko historiamme kansana on takavarikoitu. Elämme joko pakolaisina meitä sijoittaneiden maiden oikkujen varassa, pakolaisleirien epäinhimillisissä oloissa tai Israelin julman miehityksen alaisina. Kukaan ei kiistä, etteivätkö palestiinalaiset olisi kotiseutujensa alkuperäiskansa, mutta käytännössä meiltä on riistetty alkeellisinkin tasa-arvo.
Ihminen on sitkeä
Abulhawa arvostelee ankarasti länsimaita. Ne puhuvat ihmisoikeuksien kunnioittamisesta mutta eivät tosiasiassa puutu Israelin palestiinalaispolitiikkaan, hän sanoo.
Jeninin aamut on kolmen pakolaissukupolven tarina tuon palestiinalaispolitiikan jaloissa. Lopputulos on väistämättä traaginen, mutta Susan Abulhawa sanoo, että raakuudessaankin hänen romaaninsa on myös kertomus rakkaudesta ja toivosta, joiden avulla ihmiset ovat pysyneet hengissä.
- Ihmisillä on taipumus selviytyä mitä hirveimmissä olosuhteissa. He pitävät rakkauden kipinää hengissä sydämessään ja tekevät parhaansa.
Susan Abulhawa on romaanikirjailijan lisäksi poliittinen kommentaattori. Hän pitää Lähi-idän kansainvälistä rauhanhanketta kaksinaamaisena ja panee toivonsa ulkomaiden hallitusten sijasta niiden kansalaisiin.
- En juuri luota johtajiin mutta kylläkin kaikkiin omaatuntoaan kuunteleviin ihmisiin ympäri maailmaa. Heidän joukossaan on myös paljon juutalaisia. Palestiinalaisia tukiessaan he itse asiassa noudattavat juutalaisuuden perusoppeja, jotka eivät ole sama asia kuin Israelin valtion politiikka.
Leikkikenttiä palestiinalaislapsille
Abulhawan mielestä on selvää, että palestiinalaiskysymykseen löytyy oikeudenmukainen ratkaisu. Siihen voi mennä aikaa, mutta on historia osoittanut esimerkiksi Etelä-Afrikassa, että toivoa on, hän sanoo.
- Historia kertoo, että järjestelmät, jotka mittaavat ihmisten arvoa ihonvärillä tai uskonnolla tai muilla sellaisilla seikoilla, eivät ole kestäviä. Elleivät ne sopeudu, ne sortuvat. Siksi en usko, että Israelkaan voi loputtomasti pitää kiinni rasismista.
Yksi Susan Abulhawan omista panostuksista tulevaisuuteen on projekti, joka vie leikkikenttiä palestiinalaislapsille. Ajatus syntyi, kun Abulhawa pääsi 19 vuoden jälkeen käymään Lähi-idässä. Leikkikentistä innostuneen pienen tyttären äitinä hän kiinnitti huomiota siihen, ettei palestiinalaislapsilla ollut leikkipaikkoja.
Abulhawa on myös kirjoittamassa toista romaania palestiinalaiskysymyksestä. Sen päähenkilö muuttaa Yhdysvalloista palestiinalaisalueelle, mutta muutoin tarina on vasta alkuvaiheissa, Abulhawa kertoo.