Hyppää sisältöön

Mustanaamio-lehden lopettaminen sai fanit vakaviksi

Sarjakuvalehdenkin lopettaminen voi herättää intohimoisia tunteita. Suomalaisen Mustanaamio-lehden lopettaminen on saanut Pääkalloluolan pahikset -kerhon jäsenistön vakavaksi.

Kuvassa mustanaamiosormus ja mustanaamiomuki.

1990-luvulla perustettu Pääkalloluolan pahikset -fanikerho, johon naisilla ei ole asiaa, on yksi esimerkki siitä, millainen merkitys Mustanaamiolla on ollut tietyn sukupolven suomalaiselle nykymiehelle.

- Mustanaamio on ollut vähän niin kuin suomalaisen miehen analogia siten, että nyt on kesä, ollaan mökillä, sitten siellä on mustavalkoisia Mustanaamioita, aurinko paistaa, hyttyset, ei hätää, Mustanaamio!, sanoo kerhon jäsen Jussi Hermunen.

Suurimmillaan Mustanaamion levikki pyöri 100 000 kappaleen ympärillä 1980-luvulla, tällä vuosikymmenellä se putosi muutamaan tuhanteen. Toisin kuin esimerkiksi Tex Willer tai Aku Ankka, hahmo ei oikein jaksanut seurata aikaansa, vaikka esimerkiksi Mustanaamion Ruotsi-versioon on yritetty lisätä seksiäkin.

Mustanaamion taru liittyy myös yleisemmin kirkasotsaisten seikkailusarjakuvasankareiden ahdinkoon. Esimerkiksi Suomessa 2000-luvun tienoilla kukaan ei oikein halunnut kustantaa pitkää seikkailusarjakuvaa, ja samalla katosi yksi lukijasukupolvi. Nyky-Mustanaamio on myös ollut ahkeran parodioinnin kohde.

- Se kertoo toisaalta suosiosta, ja toisaalta siitä, että tässä hahmossa ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta maailma kerta kaikkiaan muuttuu, sanoo kustannustoimittaja Vesa Kataisto Arktinen Banaani -kustantamosta.

Vaikka Mustanaamio-lehden julkaisu Suomessa päättyikin, fanikerhon missio pysyy samana.

- Joka aamu juon herättyäni kahvit Mustanaamio-kupistani. Joka päivä hymyilen, kun saan taistella merirosvoja, julmuutta ja laittomuutta vastaan, sanoo Pääkalloluolan pahisten jäsen Miikka Uunila.

Suosittelemme sinulle