Jo ennestään tuttu juttu on se, että K-kaupan Väiski ja hänen esittelemänsä lihatiski muodostivat 70-luvulla suuren ongelman Neuvosto-Viron johdolle – erityisesti KGB:lle.
Neuvostoliiton vastapropaganda väitti, että Väiskin esittelemät lihanpalat ovat muovia – tai jos ne olisivatkin aitoja, ei tavallisella kansalla ole niihin varaa. Ruokapuolen mainokset kiinnostivat lähinnä aikuisia virolaisia.
Mutta miten Suomen tv-kanavien esittämät tv-sarjat ja niiden jännitysmaailma vaikuttivat 60- ja 70-luvun virolaisiin lapsiin? Tähän kysymykseen ovat porautuneet 60- ja 70-luvulla lapsuutensa eläneet filmintekijät Kiur Aarma ja Jaak Kilmi, jotka tapittivat itse suomen tv-kanavia ollessaan kouluikäisiä.
Aarman ja Kilmin elokuva koostuu aidoista takaumista lapsuuden kuvaruutuun ja toisaalta näytelmällisistä osista, jotka ajoittuvat Neuvosto-Viron ajoille.
Dallasin juoni levisi kirjeillä Etelä-Viroon
Suomen kanavilta seurattiin Virossa Dallas-sarjaa. Elokuva kertoo tallinnalaispojasta ja samanikäisestä tytöstä, joka asui Etelä-Virossa. Siellä Suomen tv-kanavat eivät näkyneet. Elokuvassa tallinnalaispoika lähettää Dallas-sarjan jokaisen osan juonen Urve-nimiselle tytölle kirjeessä. Kun Urve saa kirjeen, kokoontuu kylän väki kuuntelemaan tytön ympärille.
Suomen television välittämä maailma Dallasista ja se upporikkaista öljypohatoista oli osa informaatiosotaa, jota käytiin totalitaarisen neuvostosysteemin ja länsimaisen popkulttuurin sankareiden välillä.
Dokumenttielokuvan tuottajan Kiur Aarman mukaan syntyi tilanne, jossa Suomen tv:ssä esitetty elokuva Emmanuelle voitti puna-armeijan ja seikkailija MacGyver kokonaisen koulun opetusneuvoston.
Tanssinopettaja Åke Blomkvist opetti myös virolaiset tanssimaan diskotanssia television välityksellä. Dokumentti näyttää, kuinka vaikeat lantioliikkeet ja askelkuviot löysivät tiensä myös virolaiskoulujen liikuntatunneille.
Suomen tv:n ja Yleisradion lähetysten takia neuvostopropaganda menetti Virossa otettaan jo 60- ja 70-luvuilla. Tämän takia neuvostovirolaisen joukkotiedotuksen oli pakko ottaa huomioon tämä niin sanottu toinen julkisuus – pohjoisesta välittyvä toinen maailma.
Ritari Ässä tuli pihoille ja leikkikentille
Lapsille sarjafilmien esittämästä maailmasta muodostui salaperäisen kaukainen, mutta toisaalta niin läheinen, että joskus se oli aivan elävänä kotipihalla.
Tallinnan miliisi sai erityistehtävän, kun kaupunkiin olivat saapuneet ensimmäiset länsimaiset autot. Ne muistuttivat tv:stä tuttua puhuvaa Kittiä - Ritari Ässän autoa. Miliisipartioita käskettiin tarkkailemaan lapsia, jotka parveilevat näiden länsiautojen ympärillä. Yhden kerrostalon edustalla oli nimittäin nähty poika, joka keskusteli länsiauton kanssa.
Pian kaikki samanikäiset pojat leikkivät tätä leikkiä. Auton kanssa keskusteluun tarvittiin vain sähköisesti toimiva rannekello. Pojat puhuivat kelloon ja auto kuuli.
Virolainen Disko ja ydinsota -elokuva pyritään tuomaan ennen pitkää myös suomalaiskatsojien nähtäväksi.