Esimerkiksi Ghanan kultakaivokset sijaitsevat maan ainoassa luonnonpuistossa. Luonnonsuojelijoiden ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kaivokset tuhoavat metsiä, yhteisöjä ja perinteisiä elinkeinoja. Vuosittain hävitetään noin 22 000 hehtaaria metsää ja kokonaisia kyläkuntia joutuu pois kotisijoiltaan.
Järjestöt kertovat myös, että Papua-Uudessa-Guineassa maailman suurin kultakaivos päästää joka päivä tuhansia tonnia myrkyllisiä huuhdevesiään alueen vesistöön, mikä saastuttaa myös ympäröivää sademetsää ja tuhoaa siitä riippuvaista alkuperäiskansaa.
Etelä- ja Väli-Amerikassa kullan vuoksi tehtiin 1500-luvulla kansanmurhia, kun huhut alueiden suunnattomista kulta-aarteista ajoivat Euroopan löytöretkeilijät liikkeelle. Espanjan kuninkaan Ferdinand VII:n käsky kuului: "Ottakaa kultaa - sovinnolla, jos voitte, mutta ottakaa kultaa kaikin keinoin!". Niin Espanjasta, jota Rooma oli raiskannut kullanhimossaan, tuli vuorostaan saalistaja.
1850-luvun Kalifornialle ja 1980-luvun Amazonasille yhteinen tuhon tuoja on myös elohopea, jota käytetään yhä kullan erottamiseen malmista. Samalla ilmaan pääsee höyryjä, jotka laskeutuvat sateen myötä vesistöihin ja kulkeutuvat ravintoketjuun.
Jo pienet pitoisuudet elohopeaa voivat muuttaa ihmisen immuunipuolustusjärjestelmää. Joillakuilla se heikentyy, mikä jättää heidät alttiiksi mikrobien ja virusten hyökkäyksille, toisilla villiintyy, mikä lisää syöpäriskiä. Isoina määrinä elohopea iskee hermostoon.
Kaliforniassa on tänäkin päivänä järviä, joista kalastaminen on kiellettyä 160 vuotta vanhojen elohopeapäästöjen takia. Amazonasin tilannetta ei kukaan tiedä varmasti, mutta paikalliset tutkimukset kertovat kalojen elohopeapitoisuuksista, jotka ylittävät turvanormit moninkertaisesti.
Elohopea on nykyisin lähinnä pienyrittäjien käytössä, sillä Yhdysvalloissa keksittiin 1960-luvulla, että kullan hankkimista voidaan tehostaa korvaamalla elohopea syanidilla. Menetelmä levisi nopeasti ympäri maailmaa. Samalla yleistyi voimakkaisiin räjähteisiin perustuva kaivostoiminta, kun suurista malmimassoista kannattaa etsiä pieniäkin kultapitoisuuksia.
Syanidi on jopa myrkyllisempää kuin elohopea. Teelusikallinen riittää tappamaan aikuisen ihmisen, ja jo pieni annos lamaa hengitystä, sydäntä ja keskushermostoa. Kultakaivosten syanidia sisältävä jätevedet ovat aiheuttaneet myös useita ympäristövahinkoja.
EU-direktiivi ei tyydytä luonnonsuojelijoita
Onnettomuuksien pahimmasta päästä oli romanialaisen kultakaivoksen patoaltaiden murtuminen vuonna 2000, mikä tappoi kaikki kalat ja suuren osan muistakin eläimistä Tonavan sivujoessa Tiszassa. Samalla myrkyttyivät jopa kahden miljoonan ihmisen juomavesivarat.
Kullanhimoisten myötä tulivat myös muut tappajat, isorokko ja tippuri, joihin alkuasukkailla ei ollut vastustuskykyä tai perinteisiä parannuskeinoja. Myös nykyisin kultayhtiöiden ulkomaiset työntekijät tuovat viidakkoalueille tauteja, joita väestö ei ennestään sairasta, uusista flunssaviruksista malariaan ja aidsiin.
Kalifornian arviolta 150 000 intiaanista noin 60 prosenttia kuoli kultaryntäyksen tuomiin tauteihin ja nälkään vuosina 1850 - 1870. Yanomamissa Brasiliassa luku on yhä sama: 60 prosenttia alueella kaksi vuosikymmentä sitten eläneistä alkuasukkaista on kuollut modernin kultaryntäyksen myötä.
Myöskään uhkailut ja jopa verityöt kultavaltausten vuoksi eivät ole pelkkää historiaa. Kolmannessa maailmassa ei ole epätavallista, että valuuttaa haluava hallitus suojelee asein ulkomaista kultayhtiöitä, kun asukkaat protestoivat ympäristönsä muutoksia vastaan. Myös laiton kultakaivostoiminta aiheuttaa väkivaltaisuuksia.
Elohopeaa ja syanidia
Guyanassa vuonna 1995 vastaava pato-onnettomuus purskautti Essequibojokeen 3,2 miljoonaa litraa syanidivettä. Samanlainen, joskin pienempi, turma sai Essequibon varrella asuvat oksentelemaan ja ripuloimaan vuonna 2000.
2000-luvulla syaniditurmia tiedetään tapahtuneen myös muun muassa Kiinassa, Ghanassa, Uudessa-Seelannissa, Nicaraguassa ja Yhdysvalloissa.
Romanian sekä espanjalaisen sinkki-, lyijy- ja kuparikaivoksen vastaava turma kaksi vuotta aiemmin, jolloin Coto Doñanan luonnonpuisto kärsi suuret vahingot, saivat EU:n heräämään kaivostoiminnan jätteiden aiheuttamiin riskeihin myös Euroopassa. Ympäristöministerit hyväksyivät viime lokakuussa direktiivin, joka astuu voimaan ensi vuoden lopussa.
Maailman luonnonjärjestön WWF:n mukaan direktiivissä on kuitenkin paljon toivomisen varaa, koska ulkopuolelle jäivät useimmat vaarattomiksi luokitellut varastointialueet. Niidenkin sakka ja tuhka on kyllin myrkyllistä tappaakseen niin vesieläimiä kuin jopa ihmisiä, WFF varoittaa. Järjestön mukaan direktiivi ei kaikilta osin yllä edes Romanian turman jälkeen annettujen kansainvälisten suositusten tasolle.
Anniina Wallius, YLE24 >>> Jumalten metalli oli aineista jaloin >>> Kulta painaa yhä