André Wickström kehottaa lajista kiinnostuneita vaan ottamaan hetkestä kiinni ja kokeilemaan taitojaan rohkeasti yleisön edessä. Myös muiden koomikoiden esitysten katsominen on hyvä tapa oppia.
Myös Stan Saanila toteaa, että yleisön eteen on mentävä. - Tee vaan, älä aikaile, älä pelkää. Mene sellaisen yleisön eteen, joka tietää katsovansa standupia. Ole oma itsesi, älä kysy lupaa. - Ei ole mitään kiltaa, jonka hyväksynnän tarvisi, ennen kuin voi ruveta tekemään stand-upia, hän jatkaa. Kollegoilta voi Saanilan mukaan aina kysyä neuvoa, sillä koomikot ovat Suomessa kuin yhtä suurta perhettä. Wickströmkään ei allekirjoita väitettä kilpailuhengestä. - Ei tällä alalla kannata ajatella olevansa parempi kuin muut. Kuitenkin ollaan niin alkuvaiheessa. Jos joku on hemmetin hyvä, sehän vaan poikii duuneja muille, hän pohtii. - Ei voi olla keneltäkään pois, jos joku pärjää tällä alalla. Se on lajin parhaaksi, toteaa myös Saanila. Oman stand-up-historiansa Wickström sanoo kertoneensa niin moneen kertaan, että täytyy kerätä inspiraatiota ennen kuin jälleen kerran aloittaa. Nähtyään Ruotsin televisiosta stand-up-ohjelman "Släng dig i brunnen" 1990-luvun alussa hän innostui niin, että osti pienen vihon, johon alkoi kirjata havaintoja kerätäkseen materiaalia. Hän ei kuitenkaan uskaltanut tehdä mitään, ennen kuin vuonna 1995 pääsi Teatterikorkeakouluun, jossa itseluottamus kasvoi.
Mikä stand-upissa viehättää tekijöitä? - Tykkään etenkin siitä fiiliksestä show'n jälkeen, kun ihmiset nauraa ja saan poistua lavalta takahuoneeseen hengailemaan muiden koomikoiden kanssa, keikkailua vähän harrastava Stan Saanila sanoo. Hän lisää nauttivansa lajissa erityisesti siitä, että on koko ajan hauskaa. Ahkerasti keikkailevalla Wickströmillä on oma selityksensä siihen, miksi hän pitää stand-upista. - Tämä on mun tapa kommunikoida, huumorin kautta. Se tuntuu niin hyvältä saada ihmiset nauramaan. Mun mielestä kaikki ihmiset on kauniita, kun ne nauraa, ihan sama minkänäköinen olet tai mikä sun taustasi on, niin olet aina kaunis kun naurat. - Jos ihmiset nauraa keikalla, niin minä teen maailman vähän kauniimmaksi hetkeksi. Kenelläkään ei ole huolia, surua, asuntolainaa, ongelmia. Se on vaan se hetki tässä ja nyt, ja mä olen mukana siinä hetkessä, Wickström pohtii. - Mä rakastan tätä duunia. Mun mielestä on ihan mielettömän nastaa, että ihmiset tulee kuuntelemaan ja mä voin kertoa niille juttuja. Niillä on halu nauraa ja halu pitää hauskaa, ja vielä kaiken lisäksi mun kanssa. Keikan lopussa vähän harmittaa ja on sellanen fiilis että "eikö me voitais kaikki mennä johonkin istumaan yhdessä". Väliaika on ihan helvettiä, kun istuu yksin siellä takahuoneessa 20 minuuttia. - Se on ihan sama, onko siellä 400, tuhat vai kaksi ihmistä, kunhan siellä on edes joku. Mulla on mieletön draivi tehdä tätä. Olisi vaikea kuvitella jotain muuta tällä hetkellä. Heli Savola, YLE24 >>> Taustajuttujen etusivu <<< Stand up! <<< Stand-up kehittyi pääosin Yhdysvalloissa Suomalaisia stand-up-linkkejä: >> Tomaatteja! Tomaatteja >> Suomen Stand-up Club >> W&T Comedy >> Fullhouse Finland
Ensimmäisen kerran Wickström kokeili stand-upia äidinkielellään ruotsiksi syksyllä 1995 Sipoon lukion 20-vuotisjuhlassa. 19-vuotias nuorukainen näki mahdollisuuden päästä kokeilemaan lajia. Jälkikäteen ajateltuna tilanne oli ehkä vaikein mahdollinen: kotikunnassa ja kavereiden keskellä. Hinku kokeilemaan oli kuitenkin kova.
- Oli hyvä, että uskalsin. Tavallaan sääli, ettei uskaltanut aiemmin kokeilla.