Teos pohjautuu parin viime vuosikymmenen aikana syntyneen naishistoriantutkimuksen tuloksiin, jotka Utrio haluaa tuoda suuren yleisön luettaviksi.
Utrion mukaan Suomen naisen tie on hänen kunniatekonsa suomalaiselle naiselle. Teos kertoo, mitä me äänioikeuden satavuotisjuhlassa juhlimme. Teos luotaa suomalaisen naisen elämää muinaisajoista nykypäivään. Utrion mukaan naisten elämä on ollut köyhyyden vuoksi raskasta, mutta pientilavaltaisuuden takia kuitenkin melko vapaata. Naisen miestä heikompi asema yhteiskunnassa on korjaantunut hitaasti, ja kehitys on yhä kesken. Arjen historiaa tutkittu vasta lyhyen aikaa Naishistorian tutkimuksen myötä tutkijat ovat kiinnostuneet myös aiemmin syrjään jääneistä aiheista kuten arjen ja tunteiden historiasta. Lähteinä on käytetty erilaisia dokumentteja kirjeistä potilasasiakirjoihin. - Ihmisten arkielämään kohdistunut kiinnostus on lisääntynyt, ja samalla ovat nousseet arvoon arvaamattomaan suuret lähdemäärät, joita aikaisemmin pidetiin mitättöminä. Niistä löytyy arki, huomauttaa Utrio. Tämä haastaa ajattelemaan historiaa eri tavalla kuin ennen, sillä naiset eivät enää ole näkymättömissä. - Historia on kuin suuri virta, jonka pinnalla lainehtivat napoleonit ja kaarle suuret ja stalinit. He ovat ikään kuin pintakuohua. Todellinen historia kulkee pinnan alla ja kuljettaa mukanaan näitä pinnalla kelluvia roskia tai joutsenia, mitä milloinkin. Historian muodostavat suuret ihmismassat, jotka elävät elämäänsä, kuvailee Utrio. Edelläkävijät olivat yleensä varakkaita
Kaari Utrion mukaan suomalaisten naisten näkyvyyttä yhteiskunnassa lisäsivät edelläkävijät kuten ensimmäiset naislääkärit, naispuoliset tutkijat ja naistaiteilijat. He uskalsivat toimia oman tahtonsa mukaisesti yhteiskunnan paineesta huolimatta. Tähän vaadittiin suurta kutsumusta.
Se ei kuitenkaan aina riittänyt ylittämään naisten tiellä olleita esteitä, joista ensimmäinen oli koulutus: tytöt eivät aluksi päässeet triviaalikouluihin tai lyseoihin, yliopistoista puhumattakaan. Toinen merkittävä este oli raha.
- Nainen ei voinut toimia yksin, vaan hänellä täytyi olla aviomies. Jotta nainen pystyi toimimaan itsenäisesti jossain merkittävässä roolissa, hänellä oli oltava paljon perittyä rahaa, muistuttaa Utrio.
- Hyvä esimerkki tällaisesta naisesta oli Mathilda Wrede, vankien ystävä. Varakas Wrede pystyi tekemään sosiaalista työtään, koska hän oli ylhäistä aatelissukua ja koska hänellä oli erinomaiset suhteet. Samaan ei köyhä kansakoulunopettajatar olisi koskaan pystynyt.
Naisen asema kohentuu vähitellen
Suomalaisen naisen suurimmat tulevaisuudenhaasteet liittyvät Utrion mukaan työelämään. Naisten täytyy yhä ponnistella oikeuksiensa puolesta pätkätyö- ja palkkauskysymyksissä.
Utrio kuitenkin uskoo, että tilanne paranee tulevaisuudessa: korkeasti koulutetut naiset nousevat johtoasemiin massan paineella. Tärkeää on myös naisten välinen yhteistyö ja verkostoituminen.
- Vaikkapa johtajanimityksissä kymmenen naista voidaan ohittaa, mutta sataa ei, puhumattakaan tuhannesta. Tällä tavalla muutos varmasti tapahtuu. Mutta täytyy muistaa, että kehitys on hidasta. Se ei tapahdu vuosi vuodelta, vaan pikemminkin sukupolvi sukupolvelta.