Tampereen yliopistossa on tutkittu keinoja käyttää tarinankerrontaa apuna matematiikan opetuksessa koko peruskoulun ala-asteella. Perinteisesti tarinoiden käyttö on rajoittunut vain alkuopetukseen.
Tarinoiden käyttöä perustellaan sillä, että oppilas ymmärtää laskutoimitusten idean paremmin, kun hän saa käyttää apuna omaa äidinkieltään ja eläytymiskykyään.
Opiskelija Piia Hytti on kehittänyt matematiikan didaktiikan lehtorin Jorma Joutsenlahden ohjauksessa Velhon tarinan, jossa Peter Panista tuttu Helinä-keiju auttaa Taru Sormusten Herrasta -saagan velhoa Galdalfia vapautumaan taikavuorelta. Tehtävä vaatii keijua ylittämään matemaattisia esteitä.
- Oppilaat ottavat Helinän roolin ja tekevät laskutoimitukset taululla. Kokeilussa todettiin, että roolin turvin oppilaiden on mahdollista kokeilla eri ratkaisuja. Väärinlaskemisen vaara ei ole yhtä suuri kuin jos he toimisivat omana itsenään. Gandalfin ja Helinän hahmot ovat lapsille tuttuja, mikä helpottaa roolissa toimimista, Jorma Joutsenlahti kertoo.
Velhon tarinassa hyödynnetään draamakasvatusta, mutta kuvaamataitoa ja lorujakaan ei ole unohdettu. Oppilas saa esimerkiksi piirtää tarinan hahmot ja tapahtumapaikan, ja matematiikan muistisäännöt on riimitelty runoksi.
Oppilas voi paikoitellen myös valita, mihin suuntaan hän haluaa kertomusta kuljettaa. Ongelmat ratkaistaan laskutoimitusten avulla ja oppilaan täytyy perustella omat valintansa sen sijaan että hän vain toistaisi laskuja kaavamaisesti. Kun matemaattisia ongelmia ratkotaan tarinan avulla, laskutoimitusten eri vaiheiden muistaminen helpottuu.
Jorma Joutsenlahden kokemuksen mukaan opettajat käyttävät mielellään tarinoita matematiikan opetuksessa. Tähän mennessä on kuitenkin ilmestynyt vasta yksi oppikirja, jossa opetuksen tukena ovat kehyskertomukset.
- Jos perinteisiä opetusmenetelmiä käyttävä opettaja voi edes kerran lukukaudessa tarjota oppilailleen matikkatarinan, niin se pysyy heidän mielessään koulun jälkeenkin, arvioi Jorma Joutsenlahti.
Radion kulttuuriuutiset