Tarinat kuvaavat sekä erilaisia köyhyyteen johtavia reittejä sekä köyhyyttä, jonka arkipäiväisyys jää julkisuudessa usein tilastojen varjoon.
Kilpailun järjestäjien mukaan siihen osallistuneiden yllättävän sankka määrä todistaa, että köyhyys on polttava, ajankohtainen ja monia koskettava ongelma.
Kilpailuun osallistuneiden tekstien kirjosta valittiin kilpailulle neljä voittajaa. Anu Peteri, Leena Raitanen ja Anja Rusinen voittivat kertomuksillaan, Niko Rajakallio kolmella runollaan. Lisäksi kilpailussa jaettiin viisi kunniamainintaa.
Kilpailuun osallistuneista teksteistä kootaan kirja, jossa julkaistaan noin kymmenesosa siihen osallistuneista teksteistä. Kilpailun voittaneet kolme kertomusta sekä runosarjan voittajan runot ovat luettavissa myös Internetissä.
Kilpailua tukivat muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto, SAK, ja Suomen Punainen Risti.
Köyhyys vie sosiaalisen elämän ja hävettää
Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun tarkoituksena oli tuoda esille kuvaa siitä, mitä köyhyys todella on. Julkisuudessa köyhyyttä käsitellään usein tilastoina ja numeroina. Ne eivät kuitenkaan kerro siitä, miten köyhyys koetaan tai siitä, mihin esimerkiksi köyhyysrajan alittavat tulot tosiasiassa riittävät. - Olen sopeutunut siihen, että minun pitää olla jatkuvasti valppaana arjen yllättävien sattumuksien varalta. Tarkkaankin suunniteltu arki voi suistua radaltaan lapsen sairatumisen tai jääkaapin hajoamisen myötä, kirjoittaa Peteri tekstissään Yksinhuoltaja Osanottajien teksteissä köyhyys tarkoittaa usein vaikeuksia arkisten perustarpeiden tyydyttämisessä. Niihin lukeutuvat niin ruoka, harrastukset kuin perushygieniatarvikkeiden hankkiminenkin. - Televisio sanoo kovalla äänellä, että olen köyhä. Siihen ei ole lisäämistä. Analogian loppu, digitaalilähetykset, vaatii kotona valintoja. Jos haluan katsella, pitää jättää lääkkeet ostamatta, Leena Raitanen tilittää tekstissään Näin monta euroa. Moni kirjoittajista kertoo myös häpeästä, jonka köyhyys synnyttää. Kirjoituksista kuulsi häpeä, jota koettiin niin viranomaisten kanssa asioidessa kuin aivan jokapäiväisissä tilanteissakin: - Nyt uutistenlukija sanoo: "Keskipalkka on 2 550 euroa kuukaudessa". Televisio ilkkuu, se kiusaa. Se antaa nimen, jolla ei ole mitään tekemistä viattomien aikuisten kanssa. Olemme aivan viattomat, vaikka kuljemme ruokajonossa, toimeentulotukijonossa, hoitojonossa, Raitanen jatkaa. "Onneksi vaikeudet eivät tappaneet huumoria" Köyhyyden syntytarinoissa käy ilmi eri polkuja siihen, miten puute hiippailee ihmisen elämään. Pienituloisen elämä voi muuttua kertakaikkisesti yhtäkkisen mullistuksen seurauksena. Teksteissä tällaisia arvaamattomia muutoksia ovat muun muassa sairaus, läheisen ihmisen kuolema, avioero, pätkätyöputki, työttömyys tai jopa opintojen palkaton harjoittelujakso. - Äskettäin oli työn ja yrityksen hautajaiset. Ei meillä ollut niihin asioihin mitään sanomista. Niin vain tapahtui kuin painajaisessa. Ei kukaan meitä kuunnellut. Korot vain nostettiin taivaisiin ja devalvaatiotsunami vyöryi yhtenä yönä meidän yli, kertoo Anja Rusinen tekstissään Vielä eilen. Köyhä saa apua jaksamiseensa kekseliäisyydestä, luonnosta, huumorista ja läheisistä ihmissuhteista. Selviytyminen vaatii päivästä toiseen aktiivisuutta ja yritteliäisyyttä. Selviytymisstrategioista kertomuksissa toistuvat muun muassa kirpputorit, punaisten hintalappujen metsästys, ilmaisharrastukset, ruokapankit ja kierrättäminen. - Onneksi vaikeudet eivät ole tappaneet meiltä huumoria, Peteri kirjoittaakin. YLE Uutiset Kilpailukirjoitukset Internetissä