David Michaelisin kirjoittamassa Schulz and Peanuts -elämäkerrassa Schulz kuvataan kylmäkiskoiseksi, katkeraksi ja masentuneeksi mieheksi, joka jahtasi jatkuvasti uutta naisseuraa. Michaelis kertoo vuonna 2000 kuolleen Schulzin olleen myös antelias, lapsilleen omistautunut, vaatimaton ja hauska mies, mutta nämä ominaisuudet eivät saa yhtä paljon palstatilaa kuin ikävämmät juonteet. Perheen mielestä elämäkerta on kohtuuton Schulzin pojan Monten mukaan elämäkerran näkemys Tenavien luojasta on suorastaan mieletön, eikä pidä kutiaan todellisuuden kanssa. Schulzin tytär Amy Johnson Schulz valittaa perheen näkökulman vähäistä näkymistä kirjassa ja arvelee, että Michaelis on käyttänyt perhettä hyväkseen saadakseen jo etukäteen päättämänsä näkökulman julki. Schulzin masentuneisuus ja pelkotilat eivät sinänsä ole yllätys hänen henkilöhistoriaansa tunteville, mutta Schulzin toisen vaimon Jeanin mukaan ne korostuvat uudessa kirjassa kohtuuttomasti. Jean Schulzin mukaan sarjakuvakirjailija oli enimmän aikaa hyväntuulinen ja hyväksyi elämän myötä- ja vastamäet. - David Michaelis ei voinut ahtaa elämäkertaan kaikkea, joten esimerkiksi ensimmäisen avioliiton vaikeudet saavat enemmän tilaa kuin toisen avioliiton 25 onnellista vuotta, Jean Schulz arvioi. Hän on käärmeissään lähinnä edesmenneen miehensä kuvaamisesta ilkeäksi, varsinkin kun luonnehdinta perustuu etenkin nimettömiksi jääviin lähteisiin. Schulzin perhe on myös löytänyt elämäkerrasta lukuisia pieniä virheitä. Elämäkerran kirjoittaja hämmästyi moitteista
Michaelis sanoo yllättyneensä perheen reaktiosta. Hän puolustautuu vetoamalla kirjaa varteen tekemiinsä satoihin haastatteluihin ja monen vuoden perusteellisen taustatyöhön.
- Isä on lapsilleen aina sankari, eikä muunlaista kuvaa ole helppo hyväksyä Michaelis sanoo. Hän sanoo seisovansa sanojensa takana kritiikistä huolimatta.