Pekka Halosesta on kirjoitettu vähemmän kuin muista kansallisromantiikan ajan keskeisistä mestareista. Professori Ville Lukkarisen mielestä tähän on syynä Halosen taiteen näennäinen helppous. Äkkiseltään näyttää siltä, että Halosen maalauksissa ei tapahdu mitään.
- Niissä ei ole mitään erityistä. Näemme vain yksinkertaisia lumisia maisemia tai kesäisiä ja keväisiä maisemia. Hänen henkilömaalauksissaankin kaikki toiminta on pysähtynyttä tai toiminta on hyvin yksinkertaista. Tämän takia ei tule mieleen kysellä mitään, analysoi Lukkarinen.
Epäkommunikatiivisia maalauksia
Pekka Halonen puhui pyhästä, puhtaasta taiteesta ja halveksi kaupallista taidetta. Ville Lukkarinen kuvaa Halosen maalauksia epäkommunikatiivisiksi. Halosen töissä ihmiset eivät tuo itseään tykö vaan kääntävät katsojalle selkänsä.
Tämä piirre ärsytti myös monia Halosen aikalaisia, kuten lehtikritiikeistä voi huomata. Professori Ville Lukkarisen mukaan tämä kertoo siitä, että katsomme mielellämme esittäviä maalauksia naturalismin tai realismin silmälasien lävitse. Haluamme katsoa niitä kuin valokuvia.
- Halonen tuntuisi liittyvän suuntaukseen, joka halusi korostaa maalaustaiteen plastisia elementtejä. Hän toi esiin kuvan kaksiulotteisessa pinnassa olevia pintoja, viivoja ja värejä, Lukkarinen pohtii.
- Kuitenkaan tässä 1900-luvun alun tilanteessa ei vielä edes ajateltu ei-esittävää abstraktia taidetta, pohtii professori Ville Lukkarinen.
Ateneumin taidemuseo esittelee Pekka Halosen tuotantoa ensi kevään päänäyttelyssään.