Usva on yliluonnollinen tarina amerikkalaisesta pikkykylästä, joka jää kaiken peittävän mystisen usvan peittoon. Usvan keskellä piilee jotain tappavaa, mistä syystä isä (Thomas Jane), poika (Nathan Gamble) ja joukko sivuhenkilöitä linnoittautuvat supermarketiin. Myöskään kaupassa kaikki ei ole hyvin. Kylän oma ääriuskovainen noita-akka rouva Carmody (Marcia Gay Harden) alkaa pian hyödyntää pelon ilmapiiriä poliitikon ottein. Kaupan järkevämmät ihmiset eli päähenkilöt saavat pian kauhukseen huomata, että yhä useampi asiakas liittyy Carmodyn johtamaan verenhimoisen Jumalan kulttiin. Pian myös vanha sanonta norsusta posliinikaupassa saa uusia merkityksiä, kun kauppaan tunkeutuu iso liuta jurassicparkmaisia hirviöitä. Taustalla häilyy lisäksi Salaisia kansioita muistuttava sivujuonne kylillä huhuina puhutun salaisen armeijaoperaation yhteyksistä hirviöiden ilmaantumiseen. Yliluonnollisista juonista pitävän katsojan kannalta Usvan lähtökohdat ovat valtavat. Pohjustettujen polkujen ei kuitenkaan anneta kehittyä vaan ne jäävät leijumaan ilmaan. Hätkähdyttäviä kliseitä ja ajatuksen puutetta
Ihmisyhteisöön hiipivää pelkoa käsitellessään King ja Darabont ovat kauhun ytimessä. Supermarketin pienoismaailma ei kuitenkaan ole mikään Lost, vaan kliseistäkin kliseisempi kuva amerikkalaisista peruskansalaisista. Markkinat eivät ole markkinat, jos niistä ei löydy pakollisen ääriuskovaisen hihhulin lisäksi tyhmiä maalaisduunareita, fiksua kaupungista muuttanutta itsenäistä naista, vahvaa opettajarouvaa sekä ylimielistä ja epäilevää lakimiestä. Hyvä esimerkki Usvan kliseisyydestä on Marcia Gay Hardenin esittämä rouva Carmody, jonka hahmoon ei mahdu mitään muuta kuin vakaumus henkilökohtaisesta pelastustehtävästä. Hardenin roolityö on toki onnistunut, mutta sitä nakertaa Carmodyn hahmon kliseisyys. Yksi harmittavimpia asioita Usvassa on se, että sen hyvät mahdollisuudet on jätetty käyttämättä. Esimerkiksi supermarket tarjoaa tapahtumapaikkana paljon eineksiä, joita on käytetty muissakin kauhuelokuvissa (esim. 28 päivää myöhemmin).
Näiden mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen selittyy oikeastaan vain sillä, että asiaa ei ole mietitty. Ei olekaan yllättävää, että kauppa on valittu elokuvan miljööksi siitä syystä, että King sai idean novelliinsa ollessaan ostoksilla poikansa kanssa.
Kiinnostavaa Usvan kuvallisessa annissa on sen läheisyys 1980-luvun amerikkalaisiin draamaelokuviin. Kulmikkailla autoilla ja tavallsien näköisillä ihmisillä on ilmeisesti pyritty tuomaan elokuva lähelle todellisuutta. Yllättävää onkin, että vähän vanhemmalla tekniikalla animoidut lonkeroiset ja dinosaurusmaiset 3d-örvelöt sopivat tähän ympäristöön hyvin. Pelkällä kuvauksella ei toden tuntuista ilmapiiriä kuitenkaan luoda. Pahinta jälkeä saavat aikaan huonot näyttelijäsuoritukset. Erityisesti päähenkilöä David Draytonia esittävä Thomas Jane on lähes koomisen ilmeetön. Kun elokuvan henkilöitä ei voi pitää uskottavina, on vaikea myöskään tuntea sääliä heidän joutuessaan hirviöiden kitaan. Myöhäinen herätys Elokuvan perustaminen Stephen Kingin teksteihin on perinteisesti ollut jonkinlainen laadun tae (mm. Hohto, Stand by me, Avain pakoon, Carrie jne. jne.). Viime vuosina inflaatio tuntuu iskeneen King-elokuviin, sillä Usva vetää tason vielä matalammaksi kuin edellinen floppi Unensieppaaja.
Tuntuukin siltä, että mitä kauemmas maapallolta King kulkee, sitä vaikeampi hänen tekstistään on tehdä kelvollista elokuvaa. Myös Darabontin olisi kannattanut pysyä maallisemmissa aiheissa, sillä hänen aiemmat King-elokuvansa Avain pakoon ja Vihreä maili ovat lajinsa parhaimmistoa. Usva on täynnä mahdollisuuksia, jotka olisivat voineet tehdä siitä hyvän ja oikeasti karmivan elokuvan melko pinnalliseen valtavirtakauhuun verrattuna. Esimerkiksi elokuvan ihmiskuva on niin toivoton, että ilman yliluonnollisuuksiakin sen tapahtumat riittäisivät ahdistamaan monen katsojan kauhun partaalle. Voi olla, että elokuvan tekijät ovat halunneet tahallaan jättää kaikki aloittamansa teemat käsittelemättä kuvatakseen elämän arvaamattomuutta. Huonojen näyttelijäsuoritusten takia elokuva ei kuitenkaan toimi edes pelkkänä hauskana tarinana. Erityisen kauheata elokuvassa onkin sen lopun tuhriminen. Tarinan viimeiset hetket olisivat suorastaan shokeeraavia jos niitä voisi pitää uskottavina. Ilman minkäänlaista selitystä henkilöiden loppuratkaisuille elokuvan yritys olla pateettinen jättää lähinnä kylmäksi. Usvan tarinan lopussa saamat uudet ulottuvuudet tekevät sen henkilöhahmoista kiinnostavia aivan liian myöhään. Oikeastaan elokuvan toivoisi alkavan juuri siitä kohdasta, mihin se loppuu. Janne Sundqvist, YLE Uutiset