Tutkimuksen mukaan todennäköisyys joutua pitkäaikaiseen laitoshoitoon oli yli kolminkertainen, kun puolison kuolemasta oli kulunut enintään kuukausi verrattuna niihin, joiden puoliso oli elossa. Miesten ja naisten tulokset olivat hyvin samansuuntaisia.
Laitoshoidon todennäköisyys laski, kun puolison kuolemasta kului aikaa: leskien todennäköisyys oli kuitenkin edelleen 20 - 50 prosenttia korkeampi kuin naimisissa olevien, kun puolison kuolemasta oli kulunut 1 - 5 vuotta. Korkeat tulot tai koulutus eivät suojanneet riskiltä joutua laitoshoitoon puolison kuoltua. Nihtilä ja Martikainen toteavatkin, että puolison kuolema lisää hoidon tarvetta, kun kotona ei ole enää puolisoa tukemassa ja huolehtimassa kodin askareista. Puolison kuolema voi aiheuttaa emotionaalista stressiä, joka saattaa pahentaa sairauksia ja heikentää toimintakykyä. Tutkimuksessa oli mukana yli 140 000 yli 65-vuotiasta puolisonsa kanssa asuvaa henkilöä, joiden leskeksi jäämistä ja laitoshoitoon siirtymistä seurattiin viiden vuoden ajan. Elina Nihtilän ja Pekka Martikaisen artikkeli Institutionalization of Older Adults After the Death of a Spouse julkaistaan arvostetussa yhdysvaltalaisessa julkaisussa American Journal of Public Health.