Sam Vanni (1908 - 1992) teki harvinaisen pitkän elämäntyön seitsemän vuosikymmenen aikana. Opetustyötä hän teki yli 20 vuotta opettaen yli sataa nuorta kuvataiteilijaa.
Meilahden taidemuseossa on esillä niin Vannin kuin hänen oppilaidensakin töitä. Mestarin oppilaista museossa esittäytyvät Juhana Blomstedt, Erkki Hienonen, Outi Ikkala, Seppo Kärkkäinen, Paul Osipow ja Tapani Tamminen.
Vanni muistetaan abstraktin taiteen ja etenkin konkretismin uranuurtajana. Taiteilija Paul Osipow muistelee, että Vanni ei kuitenkaan opetuksessaan suosinut abstraktia taidetta. Päinvastoin, mestari oli hyvin tarkka siitä, että malli- ja sommitteluharjoitukset tulivat tehtyä.
- Totta on tietysti, että monet meistä arvostivat Vannia taiteilijana niin, että häneltä napattiin värejä ja muotoja. Joskus mentiin liiankin lähelle sitä mitä hän teki, Osipow kertoi tiistaina Kultakuume-ohjelmassa.
Tärkein opetus oli itsensä määrittely Legendaarisen opettajan maineen Sam Vanni sai opettaessaan Vapaassa taidekoulussa ja Suomen kuvataideakatemiassa. Paul Osipow'n mukaan Vanni ei pitänyt luentoja, vaan opetus tapahtui työn ääressä: - Vanni tahtoi, että määrittelemme itsemme taiteilijoina, sen perusteella mitä me olemme ja mitä haluamme tehdä. Se oli hänen tärkein antinsa opettajana. Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa siitä, että hän olisi tarttunut hiileeni ja tehnyt korjauksia piirustukseeni. Abstrakti taide vapautti kuvan kahleista Sam Vanni oli jo ennen sotaa mestarillinen piirtäjä, jota kiehtoivat erityisesti värit. Kielitaitoinen Vanni vieraili Pariisissa, missä hän verkostoitui kansainvälisten taiteilijoiden kanssa ja imi vaikutteita. Tuolloin hänen maalauksensa olivat vielä perinteistä esittävää taidetta. 1950-luvun alussa Vannin tyyli muuttui, kun abstrakti taide astui arvostetun hänen kuviinsa. Tätä siirtymää taiteilija itse kuvasi renessanssiksi. Hän oli vapaa tekemään mitä tahansa, koska hän koki vapautuvansa kuvan kahleista. Suomen ehkä keskeisin abstraktin taiteen tekijä oli mukana perustamassa samankaltaisten maalareiden muodostamaa Prisma-ryhmää. Vuonna 1962 hän sai akateemikon arvon.
Vannin teokset eivät syntyneet hujauksessa. Analyyttisen taiteilijan teoksissa rakenteet, värit ja muodot olivat tarkasti harkittuja. Vannille maalauksissa oli musiikin tavoin kyse tunnetilan kuvaamisesta.
Vanni kuoli vuonna 1992. Taiteilijana hänellä ei ollut sen erityisempää missiota kuin abstraktin taiteen ilosanoma, joka onkin sitten kantanut hedelmää.