Sunnuntaina 12.7. Jouni Rostila huikkaa kajakistaan Vekaransalmen lossirannan kivikosta. – Onko siellä toisella puolella yhtään tyynempää? Tähän hajoaa kanootti.
Vekaransalmen lossin tyynemmältä puolelta löytyy sunnuntaina iltapäivällä hiekkarantaa ja hyvä paikka nousta ylös jaloittelemaan.
– Melkoinen tuuli, kiitos vaan avusta.
Rostila on lähtenyt pari päivää aiemmin Ristiinasta. Kajakin keula osoittaa kohti Koloveden kansallispuiston vesiä.
– Sinne asti ainakin on tarkoitus. Soisalon kierrosta olen haaveillut, mutta katsotaan nyt. Riippuu vähän näistä hartioista.
Juoksulenkkejä saarissa
Rostilalle maisemat ovat tuttuja pyörän satulasta, mutta melonta Saimaalla on kokemuksena ensimmäisenä.
– Aivan upeita paikkoja. Viime yön olin Puumalan Rokansaaressa. Lähdin lenkille, enkä meinannut malttaa lopettaa lainkaan, Tampereen yliopistossa pätkätöitä tekevä germaanisten kielten tuntija kertoo.
Pian matka jatkuu Tuohistonselälle ja edelleen kohti Savonlinnaa. Jouni lähettää tekstiviestejä:
13.7.Maanantai
"Kaatosateessa Savonlinnaan. Eilen illalla juoksemassa Tuohisaaressa, yötä Koirsalossa. JR"
14.7. Tiistai
"Yötä Linnansaaren kansallispuiston Seurasaaressa. Eilen toinenkin perusteellinen kastuminen. Ukkonen ei kuitenkaan nostanut sen pahempaa tuulta. Nyt koluan Seurasaaren jalkaisin, sitten Oravin kautta kohti Kolovettä. Päivämatkat 30 - 60 km, mutta keskimäärin lyhyempiä kuin ajattelin. Kajakin pakkaamisen ja tyhjentämiset, leiriytymiset ja saarten koluaminen vievät aikaa. Monesti myös vaikea löytää loiva ranta. JR"
15.7. Keskiviikko
"Eilen ensin Seurasaaresta Oraviin reippaassa sivuvastaisessa. Yöksi päädyin Pyylinsaaren liepeille pieneen Kapanen-nimiseen saareen.Yöpymispaikan etsintä klo 23 jälkeen työtä ja tuskaa: kaikki rannat kivikkoa. Lopulta päädyin juuri sinne, mihin olin kartan pohjalta tykästynyt - vaikkei saari muita vähäkivisemmältä kartalla näyttänyt. Nyt Kolovedelle! 230 km takana."
"Täpäriä kivien väistöjä ja tuuripelastuksia. Koloveden karunkauniita rantavuoria ilta-auringon silaamina...Totuus kajakista. Olin jo ihmetellyt, miksen pysty nyt normaaliin lenkkivauhtiini 9-10 km/h. Vauhdin puute kävi selväksi Kolovedelle saapuessani, kun pysyin hädin tuskin kahden ranskalaisen vauhdissa, joilla oli halvat muovikajakit, retkimelat eikä tekniikasta hajuakaan. Minä siinä turhaan huiskin kilpameloineni kahden tonnin kajakissani, jonka pitäisi nopea. Kuorma kuitenkin näyttää muuttavan sen ominaisuuksia, niin että jo 7 km/h keskinopeus vaatii yritystä. Sillä vauhdilla kärsivällisyyteni ei riitä Soisalon kiertämiseen. Siispä torstaina Tappuvirtaa kohti; paluumatka alkaa. JR"
16.7.
"Yö Kolovedenlahden leiripaikalla, aamupäivällä kolusin Vaajasaloa jalkaisin paarma- ja kärpäspilvessä. Sitten yhdistetty aamiainen/lounas ja kohti Tappuvirtaa. Vielä mutka Ukonlahden perukan kautta. Aurinkoa, mutta synkeitä pilviä. Enemmät sivupoikkeamat eivät houkuttele kajakin hitauden vuoksi. Vaikka esim. Loikansaaren Varkaanlahti mahtavan rinteen varjossa olisi houkutellut...Ainakin maisteriksi kajakkiperusteisessa paarmantappamisessa. Pyylinsaaren pohjoispäässä nostalgiatrippi: uintitauko hylätyn kesämökin rannassa kuten seitsemän vuotta sitten ensimmäisellä pidemmällä pyörävaelluksellani. Siikaveden poikki Heinävedenselälle; lokkiluoto houkutteli, muttei kestänyt lähempää tarkastelua yöpymispaikkana, Koirasaari taas kyllä. JR"
17.7.
"Kolusin aamulenkkinä Koirasaarta. Ei mökkejä, koskematonta metsää! Kuten aina, aamu-uinti, aamiainen, purku- ja pakkausrumba. Kohti Tappuvirtaa navakassa vastatuulessa, puhuri välillä kuin seinä. Tappuvirralla kaupan etsintää, uskomattoman ystävällisiä ihmisiä, jotka kestitsivät minua kännykän latautuessa. Linnansaaren kansallispuistoon Vuorisaaren kautta. Saarten välissä tyyntyi täysin, kalliorannoilla auringonlaskun lämpimät värit. Hiekkapoukama kallioiden välissä houkutteli yöksi Iso-Uski -nimiseen saareen. JR"
18.7.
"Aamulenkkinä patikointi Iso-Uskissa. Hienoja vanhoja kuusikoita rantamänniköiden takana ja keskellä saarta laguuni. Sitten kohti Linnansaarta. Muutama mutka laiskan kartanluvun takia, tiukka paikka Linnavuoren juurella, kun aallot koettivat paiskoa kalliota vasten. Sama toistui parin luodon kohdalla. Linnansaaressa museotorpan rantaan ja juosten kiertämään luontopolkua. Mieleen jäivät vanhat haavikot ja näkymät Linnavuorelta Kauhiveden selälle. Kohti Savonlinnaa navakassa myötäisessä surfaten, aallot välillä selkää nuollen. Virheisiin ei varaa, ja suunnan pitäminen vaatii kamppailua. Kolmen tunnin jälkeen lamppu himmeänä ja hartiajumit alkoivat muistuttaa itsestään. Leirintäalueelta ei vastattu puhelimeen, joten yöksi pieneen saareen Tolvanniemen tuntumaan. Taas löytyi varsinainen hyttyspesä. JR"
19.7.
"Aamulla hutera olo edellisenä iltana alkaneen pikku mahataudin takia. Nukun pitkään. Leirin purku jyrkästi viettävältä rannalta työlästä, varsinkin 6-metrisen kajakin saaminen vesille hankalaa. Savonlinnaan. Aurinkoista, melkein tyyntä. Laitaatsillansalmen Rantala-talon rannasta saan kajakilleni turvallisen parkkipaikan kauppareissun ajaksi. Pihlajavedelle. Mp3-soitin henkisenä tukena, ja Savonlinnassa syömäni moska palauttaa voimat. Melontaa yleisölajina: musiikki motivoi spurtteihin matkustajalaivojen edessä. Toivottavasti edes vaikutelma vauhdikas. GPS valehtelee nopeudeksi parhaimmillaan 9,6 km/h. Laukansaaren ohi saarisokkeloita ihaillen. Kaukaan Väärä-saaren tienoilla upeita kalliopahtoja. Käännyn kohti Koirsaloa. Vauhdikkaat, mutta uuvuttavat viimeiset 2 tuntia. Tulomatkan leiripaikka Koirsalossa vaikea löytää hämärässä, mutta tuntuu melkein kodilta perille päästyäni. JR"
20.7.
"Aamulla sade ropisee teltan kattoon, ja olo on hiukan huono. Sama vatsataudinpoikanenko edelleen? Pitkä aamu-uinti kuitenkin piristää. Sade lakkaa aamukahvia keitellessäni ja leiriä purkaessani. Taivas pysyy kuitenkin pilvisenä.
Aika jättää Koirsalo taakse. Kaakkoistuuli on reipas ja nostaa melkoisesti aaltoa varsinkin Kokonselän pohjoispäässä saarirykelmän tuntumassa. Rannan lähellä aallot ovat muutenkin aina korkeimmillaan. Olen jotenkin turtuneessa tilassa, enkä oikein jaksa skarpata, vaikka aallot iskevät hetken suoraan sivulta. Asenne on vähän sellainen "onhan näitä aaltoja jo nähty". Voin vain toivoa, etten tee virhettä välinpitämättömässä tilassani.
Pääsen Karistaansaaren ja sitä ympäröivän saarirykelmän suojaan. Vielä viimeiset silmäykset näihinkin rantakallioihin, sitten kierrän saaret pohjoisen kautta. Karistaansaaren ja sen pohjoispuolisen pienemmän saaren välinen salmi ei nyt houkuta. Tulomatkalla painelin salmeen surutta, kunnes huomasin pujahtavani kahden suuren kiven välistä. Jarrutus, ja pujahdus seuraavan kiviparin välistä; lisää jarruttelua, ja kevyt kiven raapaisu. Se kokemus herätti varomaan; eivät nämäkään vedet ole niin syviä, etteikö pinnan alla väijyviä lohkareita riittäisi. Kareja on muuallakin kuin kotijärvelläni Roineella...
Tuohisaaressa pysähdyn vanhalla taukopaikallani tyhjentämässä henk. koht. vesilastia. Sitten viimeiselle etapille kohti Vekaransalmea Vänkäläisensaaren eteläpuolitse. Loppumatkaan mahtuu kuutisen kilometriä stressaavaa surfausta myötäisessä. Hyvissä ajoin ennen sovittua noutoaikaa olen taas Vekaransalmen lauttarannassa. Takaisin Ristiinaan saakka en siis päässyt, kärsivällisyys ei riittänyt jo näkemäni reitin kulkemiseen takaisin suunnilleen kävelyvauhdissa. Sitä paitsi kymmenen päivää reissussa riitti jo siihen, että aloin puhua itsekseni itsellenikin huomiotaherättävästi... Parempi siis lopettaa, kun järki on vielä jokseenkin tallella.
Rojut ulos kajakista ja ja kajakki ylös vedestä. Alkaa sataa. Kaverini kurvaa paikalle autollani. Kajakki katolle, ja reissun lopettajaiskuvat. Olen ruskettunut, naarmuilla, täynnä itikanpuremia - ja isoa kokemusta rikkaampi." JR