Odotukset ovat korkealla kun elokuvaohjaaja tarttuu sukupolvinäytelmään, joka oli aikoinaan sekä arvostelu että yleisömenestys. Aihevalinnallaan Bergroth on ottanut mittavan taiteellisen riskin.
- Tarina oli minusta hyvin koskettava. Se tuntui läheiseltä ja tutulta. Ja toisaalta, rakastin Antti Raivion kieltä ja huumoria, ja sitä, että tarina oli sekä traaginen että suurella lämmöllä kerrottu.
Skavabölen pojat perustuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään. Osin elämäkerrallisen teoksen pääosassa ovat veljekset, jotka yrittävät selviytyä muun muassa perheen hajoamisesta, muutosta, alkoholisti-isästä ja järkensä menettävästä äidistä. Raivion näytelmä nosti helsinkiläisen Q-teatterin 90-luvun alussa Suomen kartalle, ja teatterista alettiin puhua kokonaisen sukupolven äänitorvena.
- En aivan tarkkaan tiennyt millaiseen möhkäleeseen tartuin, mutta käsikirjoitusprosessin edetessä ymmärsin hieman tarkemmin, mikä tämän näytelmän merkitys on monelle ollut.
Skavabölen pojat on kiinnostanut useita kotimaisia elokuvantekijöitä, mutta Raivio myi oikeudet tarinan filmaamiseen vasta kun Bergroth otti yhteyttä. Raivio on yksi elokuvan kolmesta käsikirjoittajasta.
- En tiennyt Zaidasta etukäteen mitään, mutta kun juttelimme, huomasimme, että olemme samaa mieltä ja meillä on samanlainen näyttelijämaku.
Elokuvan hiljainen voima ovat lapsinäyttelijät, jotka löytyivät koekuvauksissa satojen poikien joukosta. Rooleihin valittiin Ilmari Järvenpää ja Onni Tommila, joilla kummallakin oli jo esiintymiskokemusta